PÖYTYÄ/Yläne. Eijan Tilitupaa pyörittävän Eija Turtan syntymä- ja nimipäivä osuvat parin päivän sisään, joten 19.2. vietettävää nimipäivää ei juurikaan ole tullut juhlittua.
–Nuuka äiti valitsi nimen syntymäpäivä läheltä, että menee juhlat yhdellä kerralla, Turta sanoo.
Toki nimestä on toisenlainenkin tarina.
–Äiti on kertonut, että naapurissa oli Eija-niminen tyttö ja hän ihastui siihen nimeen.
Turta itse miettii, että onkohan kukaan ihan täysin tyytyväinen omaan nimeensä. Hän voisi mieluusti myös olla Emilia isänsä äidin toisen nimen mukaan.
–Onhan Eija vähän tyhmä nimi, joka kieltää ja myöntää yhtä aikaa, Turta toteaa naurahtaen.
Mutta ei Turtalle nimestään haittaakaan ole ollut. Eija-nimi yleistyi 1950-luvulla ja oli Helsingin Yliopiston almanakkatoimiston mukaan suosionsa huipulla 1950- ja 1960-lukujen vaihteeseen. Turtalla ei kuitenkaan ollut koulussa yhtään nimikaimaa samalla luokalla.
Eija-nimen alkuperästä ei ole aivan varmaa tietoa, mutta Turta olettaa nimen juontavan kirkkolauluista. Myös almanakkatoimisto mainitsee jo keskiajalta asti kirkkolauluissa ja virsissä esiintyneet ilon huudahdukset nimen mahdolliseksi lähtökohdaksi.
Otavan Uusi suomalainen nimikirja vuodelta 1988 arvelee, että nimen alkuperä saattaisi olla romanttisen runollinen. Kirja kertoo Eino Leinon kirjoittaneen puolisolleen Freya Schoultzille rakkausrunon, jossa Freya esiintyi puhuttelunimellä Eya, joka lausuttiin Eija. Freya- ja Freija-nimet tulevat islannin freyja-sanasta, joka merkitsee valtiatarta ja muinaisskandinaavisen rakkauden ja hedelmällisyyden jumalatarta.
Näistä selityksistä Turta kokee kirkkolaulujen ilon huudahdukset itseensä sopivammiksi.
–En minä ainakaan mikään valtiatar ole, sellainen kunnianhimo minulta puuttuu.
Sen sijaan hymyillä voi Turtan mukaan aina
–Hymyn taakse voi kätkeä monia asioita, hän miettii.
Viikkolehti esittelee kerran kuukaudessa julkaistavalla Nimpparisankari-palstalla Auranmaalla asuvan nimipäivän viettäjän sekä hänen nimensä taustan.