MARTTILA. Uuden ammatin voi hankkia monella tavalla. Esimerkiksi oppisopimuksella omassa yrityksessä niin kuin marttilalainen, vähän yli viisikymppinen alanvaihtaja Minna Lehtonen tekee.
–Aloitin elokuussa opiskelut Ypäjällä tähtäimenä hevospalveluohjaajan tutkinto, Lehtonen kertoo.
Käytännössä hän suorittaa opintoja oppisopimuksella omassa kotitallissaan. Hevosia Lehtosella on ollut aina, mutta tutkintoa varten piti perustaa yritys. Yritys sai nimensä Lehtosen luottohevosen, 20–vuotiaan suomenhevosruunan Hoopon mukaan. ”Maastotalli Hoopon poppoo” tarjoaa myös perinteistä kentällä tapahtuvaa ratsastusta, mutta sen erikoisala on maastovaellukset.
Käytännössä opiskelu tapahtuu niin, että Lehtosella on Ypäjällä pari lähiopetuspäivää kuukaudessa. Lisäksi hänellä on mentori, joka arvioi paikan päällä ja videoiden perusteella Lehtosen näyttöjä. Hänen mentorinsa on naapurissa omaa talliaan pyörittävä Noora Mäntsälä, jolla on hevosalan tutkinto.
Enemmän elämyksiä
Hevospalveluohjaajan nimike oli aikaisemmin harrasteohjaaja.
–Hevosten kanssa tehdään nykyään paljon muutakin kuin ratsastetaan kentällä tai maneesissa. On maastoratsastusta, maastakäsittelyä ja erilaisia elämyspaketteja, Lehtonen kertoo.
Hevospalveluohjaajalla on pätevyys ohjata helppo c -tasolle asti. Ohjaajan itse pitää olla kouluratsastuksessa helppo b -tasoinen ja hypätä 80 senttisiä esteitä. Kokeet tehdään omalla hevosella.
–Joudun sitä varten hankkimaan hevosen. Nykyisillä hevosillani ei voi hypätä riittävän korkeita esteitä, vaikka koulupuoli ehkä onnistuisikin, Lehtonen kertoo.
Kokeen läpäiseminen merkitsee Lehtoselle myös oman ratsastustason korotusta, sillä hän kertoo aina olleensa enemmän maastoiluhenkinen eikä kilpailuhenkinen ratsastaja.
Kolmella alkuun
Hoopon poppooseen kuuluu nykyään kolme Lehtosen omaa hevosta, kaksi suomenhevosta, joista toinen on suomenpienhevonen ja yksi islanninhevonen. Kaikki ovat monikäyttöisiä ja soveltuvat hyvin maastoiluun. Lisäksi tallissa on kolme täysihoitohevosta vuokrapaikoilla.
–Toiminta on vielä pienimuotoista, mutta toivottavasti kehittyy, Lehtonen sanoo.
Potentiaalia on, sillä maastoratsastusta harrastetaan talleilla suhteellisen vähän. Marttilassa esimerkiksi Kylämäen tallin järjestämät vaellukset ovat olleet suosittuja.
–Osa asiakkaista on sellaisia, jotka käyvät muualla tunneilla, mutta tulevat meille maastoilemaan. Sitten on sellaisia, jotka ovat aloittamassa harrastusta uudelleen ja haluavat aloittaa pienellä tallilla, Lehtonen kertoo.
Maastoratsastus voi olla suurikin elämys, ja hyvin erilainen kuin kentällä ratsastaminen.
–Maastoratsastus on rentoa, sitä ei suoriteta. Maastossa ratsastaessa näkee hienosti myös luontoa ja maisemia, Lehtonen kertoo.