Susien pyynti puhuttaa naapureitakin – Erasmus-metsästäjät vertailivat Suomen, Viron ja Ruotsin metsästyskulttuureja

0
Virolaiset Peeter Hussar ja Sandra Assak ovat käyneet metsällä polvenkorkuisesta lähtien.

PÖYTYÄ / Riihikoski. Metsästäjäliiton isännöimä Erasmus+vaihto toi viime viikolla Pöytyälle nuoria metsästäjiä Suomesta, Virosta ja Ruotsista. Metsästystorven soittotaidoillaan osallistujia ihastuttanut virolainen Gregor Prehing, 16, totesi viikon mieleenpainuvimmaksi kokemukseksi valkohäntäpeurojen metsästyksen.

Prehingin mukaan Virossa pyritään hillitsemään etenkin metsäkauriskantaa.

– Vuosittain meillä tapahtuu noin 5 000 metsäkauriin ja ajoneuvon yhteentörmäystä. Jonkin verran autoilijat törmäävät myös susiin sekä karhuihin, Prehing tiesi.

Virolaisnuoren ryhmää vetänyt luonto-opas Peeter Hussar, 63, kertoi Virossa elävän 30 susilaumaa. Viroon on myönnetty 140 sudenkaatolupaa, mitä Hussar pitää sopivana määränä.

– Sen ansiosta tilanne pysyy hallinnassa, eikä Virossa ole päässyt kehittymään samanlaista susipelkoa kuin Suomessa, hän sanoi.

Kaiken kaikkiaan Viron suurpetokanta on kasvanut viime vuosina nopeasti. Esimerkiksi ruskeakarhujen määräksi on laskettu 1 000 yksilöä. Viime vuonna Virossa kaadettiin 91 karhua.

Susi jakaa mielipiteet Ruotsissakin

Ruotsalaiset Axel Ingeman, 18, ja Tim Jyborn , 20, kertoivat susikysymyksen herättävän voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan heidänkin kotimaassaan.

Ruotsissa arvioidaan olevan tällä hetkellä 460 sutta ja joulukuussa alkaneelle sudenmetsästyskaudelle myönnettiin 75 kaatolupaa. Aiempiin metsästyskausiin verrattuna kaatolupien määrä oli tällä kertaa korkea.

Ingemanin ja Jybornin mukaan ruotsalainen lainsäädäntö huomioi susien aiheuttaman uhan.

– Meillä on luvallista puolustautua ja ampua esimerkiksi koiraa tai lammasta kohti hyökkäävää susi, mikäli karkotuslaukaus ei ole tehonnut. Jälkeenpäin on tietysti vaikea todistaa, että susi oli hyökkäämässä, Jyborn selitti.

Turvallisuus edellä

Harrastuksensa tulevaisuutta pohtiessaan nuoret tuumasivat, että innostuksen siirtäminen tuleville polville on helpommin sanottu kuin tehty. Virolainen Sandra Assak, 23, esitteli hyvänä asiana erä- ja metsästystaitojen kouluopetuksen. Oman metsästyskipinänsä Assak peri isoisältään.

Hienona kehityskulkuna Assak pitää myös virolaisnaisten parissa virinnyttä metsästysharrastusta ja naisia yhdistävää valtakunnalllista metsästysseuraa, joka järjestää jahteja eri puolilla maata.

Pöytyän Yläpään Metsästysyhdistyksessä nuorisoa isännöineen Heikki Rasilaisen mielestä viikon parasta antia olivat verkostoituminen, uudet ystävät ja vieraiden saavuttamat onnistumisen kokemukset.

Metsästäjäliiton toimintaan osallistuva koskelaislähtöinen Mikko Rauhala on Rasilaisen kanssa samaa mieltä siitä, että verkostoitumisen eteen kannattaa tehdä töitä. Etenkin turvallisuusasioiden varmistaminen on Rasilaisen mukaan tehtävä huolella.

– Aloitimme vieraiden kanssa käymällä ampumaradalla ja katsoimme, että ampumataito sekä aseet ovat kunnossa, Rasilainen kertoi.

Jahtitilanteissa jokaisella vieraalla oli suomalainen opas. Paikallisten metsästysseurojen organisoimassa pienpetojahdissa Virttaan ja Alastaron alueilla vieraat saivat neljä supia ja kolme kettua. Valkohäntäpeuroja metsästettäessä vieraat onnistuivat kaatamaan kymmenkunta eläintä. Virolaiset ja ruotsalaiset antoivat jahdeista isännilleen paljon positiivista palautetta.

Mikä?

Erasmus+

Ohjelma on tarkoitettu kansainvälistymiseen, kouluttautumiseen, opiskeluun ja harjoitteluun ulkomailla.

Euroopan unionin rahoittama.

Suomen Metsästäjäliitto ja Metsästäjäliiton Varsinais-Suomen piiri saivat rahoituksen nuorille metsästäjille suunnattuun metsästykseen, riistanhoitoon ja metsästyskulttuureihin keskittyvään kuusipäiväiseen tapahtumaan.

Tapahtumaan osallistui kahdeksan henkilöä jokaisesta osallistujamaasta (Suomi, Ruotsi ja Viro).