Eduskuntavaalimittelö on kohtsillään kaartumassa loppusuoralle, ellei jo kapsahtamassa kalkkiviivoille. Panokset nousevat, jännitys tiivistyy.
Hätäisimmät, toimeliaimmat ja omasta näkemyksestään kaikkein vakuuttuneimmat kansalaiset ovat jo ehtineet uurnille. Ennakkoäänestyksen suhteellinen suosio kasvaa vaali toisensa jälkeen.
Yhtäältä on myös vankka joukko äänioikeutettuja, joille äänestäminen nimenomaan varsinaisena vaalipäivänä on juhlava perinne, josta pidetään kiinni. No, niin tai näin, kaikki hyväksyttävät lipukkeet ovat yhtä painavaa kamaa, kun uurnat reilun viikon kuluttua kumotaan ja tulokset räknätään.
Jo vuosia ja taas monia vuosia sitten on vaalikampanjoinnin väitetty siirtyneen yhä enemmän sosiaaliseen mediaan. Aina sietää eppäillä. Joskus jopa vahvasti. Ettei vain somesähellys olisi enempi sorttia: paljon puhetta, vähän villoja.
Valaisinpylväät ja sopivat sähkötolpat ovat julisteiden määrästä päätellen pitäneet hyvin pintansa kampanja-alustoina. Sen sijaan latojen seinillä ei mainoksia niinkään enää näy. Toki puisia latoja on ihmisten kulkureittien varsilla vähemmän kuin Kekkosen ja Koiviston aikana.
Neljä vuotta sitten käytyjen eduskuntavaalien äänestysprosentti oli 72,1. Se on selvästi pienempi kuin Urkin, Vennamon Veken ja Paasion Rafun aikaan, jolloin äänioikeuttaan käytti jopa 85 prosenttia kansalaisista. Tottahan toki samaan pitäisi yltää, sillä kutosella alkava prosentti on surkuhupaisa suoritus näillä helppouksilla. Seiskallakaan alkavalla luvulla ei ole aihetta rintaa röyhistää.
Äänestysaktiivisuudessa Ruotsi rökittää Suomen mennen tullen, 6–0. Viime vaaleissa ruotsalaisista näet äänesti 84 prosenttia. Nukkuvien sekalainen poppoo ei pääse rakkaassa länsinaapurissa likikään mitaleille. Suomessa sen ykkössijalle ei näy uhkaajaa.
Laajalta, muttei niin väekkäältä Auranmaalta eduskuntaan pyrkii yhdeksän ehdokasta. Siinäkin riittää joukkoa moneen junaan ja osa vielä asemalle jää.
Auranmaalainen ehdokasmäärä on joka tapauksessa kaksi ehdokasta enemmän kuin neljä vuotta sitten pidetyissä vaaleissa.
Eduskuntakaan ei ole koskaan jäänyt valitsematta sen takia, etteikö halukkaita olisi riittänyt. Varsinais-Suomesta pyrkii kansaa edustamaan 214 ehdokasta, joista 17 valitaan.
Maakunnan edustajat ajavat muiden maakuntien edustajien tavoin isänmaan parasta jokainen omalla tavallaan. Taitavimmat valituista pystyvät siinä ohessa edistämään myös oman alueensa tärkeitä asioita. Kukin voimiensa mukaan.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com