Kuka uskaltaisi palkata viisikymppisen? Reijo Ketola ja Petri Heikka kertovat kokemuksensa työnhausta yli 50-vuotiaana

0
Reijo Ketola luottaa, että hyvä työpaikka odottaa vielä jossain. – En ole vaipunut synkkyyteen. Tapaamani rekrytointiyritykset ovat nähneet osaamiseni positiivisesti ja vieneet kokemustani eteenpäin nähtäväksi. Vielä puuttuu se työnantaja, joka haluaa osaamiseni hyödykseen. Kuva: Lennart Holmberg.

Reijo Ketola, 57, on tehnyt pitkään töitä logistiikan ja varastoinnin suunnittelu- ja esihenkilötehtävissä. Nyt vakituisen työpaikan saaminen tuntuu vaikealta. Voiko ikä olla työllistymisen este työvoimapulasta kärsivässä Suomessa, kysyy Ketola.

Petri Heikka, 54, ehti hakea yli 350 työpaikkaa kahden vuoden työttömyyden aikana. Työpaikka löytyi elokuussa, mutta Heikka jatkaa kivien kääntämistä Linkedinissä: miksi viisikymppisen hakijan jaksaminen kyseenalaistettiin heti niin monen työhaastattelun alkumetreillä.

 

Reijo Ketolalla on takana pitkä ura erilaisissa logistiikan ja varastoinnin esihenkilötehtävissä. Kesällä päättyneen määräaikaisen varastopäällikön sijaisuuden jälkeen vakituista työpaikkaa ei ole kuitenkaan löytynyt. Hän on ihmeissään, miksi näin on voinut käydä.

– Joidenkin työnhakujen yhteydessä olen saanut kysymyksiä palkkapyynnöstäni, siitä uskalletaan puhua. Ikää ei ole koskaan nostettu puheeksi, vaikka se on varmasti monesti ollut peruste hylkäämiseen.

– Ikä on rekrytoinnin suuri julkinen salaisuus. Sitä ei voi kuitenkaan nostaa esiin keskusteluissa, koska se katsottaisiin laittomaksi ikärasismiksi, Ketola sanoo.

KETOLA HALUAA puhua iästä työnsaannin esteenä itsensä takia, mutta ennen kaikkea yhteiskunnallisena ongelmana.

– Olen käynyt työhaastattelussa, jossa rekrytoija katsoi tarkkaan kriteerit ja osaamiseni. Hän vastasi hyvin uskottavan oloisesti, että hakijan ikä ei ole este palkkaamiselle. Mutta, jostain syystä nämä keskustelut eivät kuitenkaan ole menneet maaliin asti.

– En voi tietenkään syyttää tai osoittaa suoraan, että ikä olisi rekrytoinneissa merkitsevä tekijä. Silti minulle jää usein tuntemus, että sillä on vahva vaikutus.

Petri Heikka koki, että monessa työhaastattelussa kyseenalaistettiin hänen jaksamisensa yli 50-vuotiaana työntekijänä. Myöskään kokemuksesta tai uran varrella hankituista tiedoista ei ollut näytöksi työhaastatteluissa. Kuva: Petri Heikan albumi.

VUODEN 2020 tammikuu oli järkytys Petri Heikalle. Vauhdikasta uraa teknisessä tukkumyynnissä tehnyt mies joutui työttömäksi.

– Se oli shokki. Se tapahtui juuri silloin kun korona puhkesi ja kaikesta tuli ahdistavaa ja rankkaa. Selät kääntyivät, eli kun pyysin aikaisemmilta yhteistyökumppaneiltani apua, useimmat vaikenivat tai eivät vastanneet.

Heikan mukaan työttömän stigma tarttui heti ja pysyi tiukassa.

– Kun jouduin TE-toimiston asiakkaaksi, se oli heti kaiken osaamiseni nollaus ja lobotomia.

Kokemus työn hakemisesta yli 50-vuotiaana oli tyrmäävä:

– Ensimmäisten kysymysten joukossa rekrytointifirman haastattelija kyseenalaisti aina jaksamiseni: miten kuvittelin jaksavani esimerkiksi liikkuvaa kenttämyyjän työtä. Olen mielestäni kyllä suhteellisen reippaan oloinen 54-vuotias, nauraa Heikka.

Heikalla on myyntityökokemusta useista eri yrityksistä. Samalla myös tuttujen asiakasfirmojen joukko on laaja.

– Aika monessa työhaastattelussa huomasin tietäväni yrityksestä ja sen tuotteista enemmän kuin rekrytointikonsultti. Mutta kun meriniittinä oli viimeinen vuosi työttömänä, se nollasi kaiken osaamiseni.

HEIKKA OLI työttömänä kaksi ja puoli vuotta. Hän teki sinä aikana yli 350 työhakemusta ja pääsi vain noin 10 työhaastatteluun.

– Jos hakuaika päättyi sunnuntaina kello 23.59, minulla saattoi olla jo maanantaiaamulla sähköpostissa viesti, että kiitos hakemuksesta, mutta ei kiitos. Jokin sarake Excel-taulukon vaatimuslistalla ei täyttänyt, ja se oli heti hylky. Todella moneen hakemukseen vastausta ei ole tullut tähän päivään mennessä.

Miehestä tuli Linkedin-julkkis, sillä hän kertoi palvelussa vauhdikkaita tarinoita työnhaustaan.

– Sain vastakaikua todella nopeasti. Monet tsemppasivat minua, ja minä olen koittanut antaa tsemppejä myös takaisin.

VIIME VUODEN elokuussa Petri Heikka aloitti uudessa työssään Toijala Worksillä. Työpaikkailmoitus konepajateollisuuden varaosamyyjän työstä löytyi Linkedinistä.

– Laitoin hakemuksen ja soitin heti perään Toijala Worksissä liiketoimintajohtajana työskentelevälle Linkedin-verkostoni jäsenelle, että vilkaisepa hakemustani. Hän vastasi, viikon päästä olin haastattelussa, seuraavan viikon haastattelussa oli mukana toimitusjohtaja ja sitten paikka oli minun.

– Missään vaiheessa hakuprosessia ei kyseenalaistettu jaksamistani, vaan minulta kysyttiin normaaleja työnhakuun liittyviä kysymyksiä: mitä näkemyksiä minulla oli varaosaliiketoiminnan kehittämiseen, miten ratkaisisin tällaisen ongelman jne.

Suomen rekrytointikäytännöissä on Heikan mukaan kehitettävää:

– Nuoret eivät saa paikkoja, kun heillä ei ole kokemusta. Vanhat hakijat taas ovat kalliita ja heidän jaksamistaan ja uuden oppimistaan epäillään.

TYÖNANTAJAT ovat puhuneet viime aikoina paljon työvoimapulasta. Reijo Ketolan mukaan ikärasismiin ei ole Suomessa varaa.

– Jos osaavat tekijät ovat mukana työelämässä vielä viimeisetkin työntekovuotensa, se on hyväksi Suomen taloudelle. Jos väestö kelluu viimeiset vuodet sivuun työnnettynä ja pelkkänä kustannuksena, se ei ole hyvä.

– Suomessa työssä käyvien ja veroja maksavien määrä on vähenemässä eläkeläisten määrään verrattuna. Tämän suhteen muuttuminen on jo sellaisenaan johtamassa ongelmaan ja nykyisen elintason alenemiseen. Kun työnantajat alkavat karsia keski-ikäisiä sivuun omissa rekrytoinneissaan, tuhlaantuu monissa kohdin hyvä osaaminen ja verotulot, tiivistää Ketola.

Ketolan mukaan on surullista, että osaamisen kartuttua ammattilainen putoaa työttömyyden rotkoon.

– Nyt rotkoa vielä levennetään, eli eläkeikää nostetaan ja samalla myös ansiosidonnaista pienennetään, toteaa Ketola.

– Ansiosidonnaista korvausta voidaan porrastaa ja lyhentää. Sehän on poliitikoilta hyvin keksitty, että korvauksia ei makseta kotona makaamisesta.

– Ajattelen, että kyllä työttömyyskorvauksia voidaan muuttaa, mutta sitä ennen olisi keksittävä sellaiset kannustimet, että turhaa ikärasismia ei esiinny ja tekemistä haluavat 50+-vuotiaat voivat työllistyä.

– Eläkeikää nostetaan, kun ihmisten fyysinen kunto ja eliniän odote ovat kasvaneet. Mutta lähes samasta syystähän aikuisia ei voida työllistää, kun fyysinen kunto ei riitä, haastaa Ketola.

Reijo Ketola haluaa kumota sitkeän ajatuksen, että työnhakija ei olisi valmis muuttamaan työn perässä. Kuva: Lennart Holmberg.

”Jos osaavat tekijät ovat mukana työ­elämässä viimeisetkin työnteko­vuotensa, se on hyväksi Suomen taloudelle. ”

Reijo Ketola

Logistiikan ja varastoinnin esihenkilötehtävissä uraa tehnyt työnhakija

HYVINKÄÄLLÄ ASUVA Ketola on hakenut oman alan töitä eri puolilta Suomea. Hän haluaa kumota sitkeän ajatuksen, että työnhakija ei olisi valmis muuttamaan työn perässä.

– Jos saan töitä muualta kuin lähikunnista, hankin ns. arkikämpän. Jos työpaikka osoittautuu hyväksi ja kiinnostavaksi, voin harkita kokonaan paikkakunnalle muuttamista.

Muutama vuosi sitten turkulaisen firman edustaja kysyi haastattelun lopuksi, että voisiko Ketola lähteä keikkahommaan Seinäjoelle jo seuraavana aamuna.

Hän vastasi kyllä, kotiväen avustuksella pakkasi vaatteet ja hammasharjan ja lähti Seinäjoelle.

Ketolan viimeisin työpaikka oli puolustusvoimissa. Työviikot hän asui arkikämpässä.

TYÖ JA IKÄ

Tuhansia viisikymppisiä ilman töitä Varsinais-Suomessa

  • Suomen työllisyysaste nousi viime vuoden lopulla lähes 75 prosenttiin.
  • Useat yritykset eri aloilla kärsivät työvoiman saatavuusongelmista myös Varsinais-Suomessa.
  • Samaan aikaan Suomessa on lähes 250 000 työtöntä työnhakijaa.
  • Varsinais-Suomessa oli viime vuoden lopussa 7 600 työtöntä työnhakijaa, joiden ikä oli yli 50 vuotta.
  • Vuotta aikaisemmin määrä oli lähes 8 300.
  • Alle 25-vuotiaita työttömiä työnhakijoita oli Varsinais-Suomessa 2 300.
  • Lähde: Valtioneuvosto, Varsinais-Suomen Ely-keskus.