PÖYTYÄ.
–Hevonen, ei edes heppa, vaan hevonen oli ensimmäinen sanani 1,5-vuotiaana, kertoo hevosmies Roger Lumberg .
Forssasta ja Porvoosta lähtöisin oleva Lumberg on Pöytyälle kotiutunut pitkän linjan hevoskasvattaja, jolla hevosia on parhaimmillaan ollut 32. Mies on tunnettu hevospiireissä ulkomaita myöten ja on tiettävästi ollut maailman nuorin rakennetuomariksi valmistunut henkilö, kun 21–vuotiaana sai tuomarin paperit.
Nyt 33–vuotiaalla miehellä on tallissaan 13 hevosta, joista yksi on suomenhevonen ja loput shetlanninponeja. Molemmat rodut ovat miehen ehdottomia suosikkeja.
Eläimet ovat aina olleet osa Rogerin elämää, ja niitä onkin ollut akvaariosta viestikyyhkyihin asti. Lapsuuden perhe opetti vastuuta eläimistä. Se on tarkoittanut työntekoa aina baarien plokkarista lähtien, jotta ruokaa on saatu eläimille. Nykyinen päivätyö Lumbergilla on keittiösuunnittelijana ja -myyjänä. –Oma keittiö ei tosin ole sen mukainen, hän nauraa.
Buffet susille
–Hevoset ovat aina veitsenterällä, muistuttaa Roger.
Loukkaantumiset ja sairastumiset ovat alati läsnä. Myös pedot ovat todellinen uhka. Tämän Lumberg sai itse kokea muutama vuosi sitten, kun susilauma tappoi hänen hevosiaan Salossa. Lumberg menetti yhteensä kahdeksan hevosta.
–Laidun oli kuin buffet susille, hän toteaa murheissaan. Nyt Pöytyällä hän kokee eläinten olevan turvassa ja itsekin viihtyy.
–Sudet eivät kuitenkaan olleet motiivi muutolle, vaan tämä talo oli se juttu, Lumberg hehkuttaa uutta kotiaan.
Hevosten ja ponien lisäksi pihalla kipittää Kikka-koira, iloinen coton de tulear -rotuinen hännänheiluttaja, sisällä talossa majailee Rambo-kani.
Lumberg kokee olevansa kotona maaseudulla, toisin kuin Helsingin keskustassa, joka sekin on tullut koettua.
Ladasta ei tehdä ferraria
Koko hevosen elinkaaren nähnyt Lumberg ei hätkähdä työmäärää tai eläinten myötä eteen tulevia asioita.
–Vaikka eläinten kanssa stressi tulee tutuksi, ne myös antavat paljon, toteaa Lumberg.
Sen sijaan vaatii rohkeutta sanoa ihmisille arvio hevosesta.
–Ladasta ei tehdä ferraria, hän sanoo vertauskuvallisesti.
Vaatii työtä koulia hevosesta tai ponista näyttelykelpoista. Lumberg on tarkka arvostelussaan ja korostaa kaikkien olevan samalla viivalla ja arvostelevansa vain sen, mitä sinä hetkenä näkee.
Tiedonjanoisena hän on päässyt Ruotsiin opiskelemaan lisää tuomarointia. Hänellä on oikeudet arvostella Suomessa ratsuja ja shetlanninponeja, Ruotsissa toistaiseksi vain shetlanninponeja. Tuomaroinnin lisäksi haaveena on pyörittää majataloa, jossa kasvatetaan poneja.
–Se on sitten, kun olen vanha, täsmentää Lumberg.
Hetken mielijohteesta
Myös musiikki on isossa roolissa Rogerin elämässä. Parikymppisenä hän osallistui Idolsiin ja Helsingin aikoina hänellä oli koossa bändi. Pääkaupungista muuton ja aikapulan vuoksi esiintymisestä ehti kulua aikaa kymmenen vuotta, kunnes hän sattumalta päätyi tämän kauden Voice of Finlandin alkukarsintoihin.
–Hetken mielijohteesta päätin osallistua ja autoa ajaessa nauhoitin laulun, hän kertoo.
–Se oli 90 sekunnin keikka vanhassa kotikaupungissa, Roger sanoo.
Porvoossa eivät tuomarien tuolit kääntyneet.
–Mutta kokemus oli hieno, opettavainen, ja itsevarmuus tuli takaisin. Mä olen minä, Roger sanoo.
Kotonakin voisi laulaa, mutta Rambo-kani on jyrsinyt musiikkilaitteiston johdot. Lähitulevaisuudessa Lumbergin laulua kuullaan viritteillä olevissa joulukonserteissa.
Lasten ja nuorten varjelua
–Opeta lapset ja nuoret harrastamaan hevosia, kehottaa Roger.
Hänen mukaansa eläimet opettavat vastuuta ja sosiaalisuutta. Näin lapsia voi varjella vääriltä valinnoilta. Lumberg haluaisi tehdä sosiaalipedagogista työtä nuorten kanssa, mutta vastuunotto muiden lapsista mietityttää.
–Ponikerho lapsille on käynyt mielessä, hän sanoo. Lumberilla on ajatus, että voisi tarjota poninsa ilmaiseksi ajettavaksi, jolloin kynnys harrastamiseen olisi matala.
–Oma aika ei riitä ajamiseen ja ponit saisivat lisää liikuntaa, hän sanoo.
–Tilalleni saa myös tulla hevosia katsomaan, kunhan olen kotona, huikkaa Lumberg.
Kanttihousu ihmisenä
Rogerille itselleen talli on ollut turvapaikka koulukiusaamisen takia. Kiusatuksi hän joutui oman etnisen taustansa vuoksi eikä epäluuloisuus ole ihmisistä karissut, vaan aika-ajoin Roger on joutunut mustamaalatuksi.
–Nelinkertaisen työn joutuu tekemään, jotta saa muut vakuutettua omasta rehellisyydestään ja ammattitaidostaan.
Eläväinen Lumberg osaa nauraa romanivähemmistöön viittaaville ”kanttihousu”-vitseille, mutta myöntää, että kiusaaminen on jättänyt herkkyyden seurata ihmisten eleitä ja ilmeitä.
Niistä voi Rogerin mukaan päätellä paljon. Hän myöntää viihtyvänsä paremmin hevosten parissa kuin ihmisten. Hymyilevä mies ei jää märehtimään ja ystäviä on, mutta juoruilua ja perättömiä puheita hän ei siedä. Suorasanaisena hän toteaakin, että ihminen pitää ottaa ihmisenä.