Se näkyy naamasta

0

Lähestyvät eduskuntavaalit ovat taas tuoneet teiden varsille iloisen näköisiä naamoja. Olenpas oman elämäni ”sami sykkö” ja luon katseen suurimpien puolueiden varsinaissuomalasiin ehdokkaisiin.

Puolueen voi päätellä usein pelkästä naamakuvasta. Ei aina, mutta usein. Miespuolisella kokoomusehdokkaalla on kravatti kaulassa tai vähintäänkin puvuntakki päällä ja paidassa kovat kaulukset. Naisen asu on vähän niin kuin olisi oopperaan lähdössä. Villapaitoja ei näy. Kokoomuslaisen kuva viestii siitä, että elämä on kohdellut hyvin eikä pankinjohtajan vastaan tullessa tarvitse mennä nurkan taakse piiloon.

Perussuomalaisten kohdalla tilanne on epäselvempi. Perussuomalainen näyttää joskus kokoomuslaisemmalta kuin kokoomuslainen itse, mutta toisaalta habituksesa voi olla myös aimo annos duunarimeininkiä, jopa vennamolaisuutta. Voi olla, että mieheltä on kauluspaita jäänyt kokonaan kaappiin. Vennamon ajoista ilme on kuitenkin muuttunut kovasti. Ei sopisi pappamopo enää perussuomalaisen kulkupeliksi.

Keskustalaisissa on usein maaseudulle ominaista juurevuutta, mutta olemus on vähemmän sliipattu kun kokoomuslaisella. Keskustan asema on jakautuneessa nykymaailmassa hankala, kun pitäisi olla vähän joka suuntaan kallellaan ja silti tanakasti keskellä. Yhtenäistä ilmettä ei oikein löydy. Ehkä kannattaisi vaan reilusti vetää navettahaalarit jalkaan.

Vasemmistoliittolaiset ovat arkisen oloisia, mutta puolue näyttää olevan itse itsensä ääripäät. Toisaalta on tiedostavan näköisiä nuoria, toisaalta duunarin oloisia äijiä. Kravatteja on puolueen ehdokkaiden kuvista turha hakea – hyvä kun muutaman kauluspaidan löytää.

Demareiden kohdalla tilanne on suhteessa vasemmistoliittoon vähän sama kuin keskustan suhde kokoomukseen. Demarikin näyttää siltä, että välillä tien vasen laita on kovassa käytössä, mutta ei niin liki ojaa kuin Vasemmistoliitossa. Puolueen poliittiset linjaerot voi päätellä kuvistakin.

Vihreän ehdokkaan olemus kertoo usein siitä, että ilmastonmuutos on tiedostettu ja tuska maailman tilasta kalvaa. Päällä voi olla Ville Komsin pioneerityötä kunnioittaen villapaita tai muu rento asuste. Kravatteja on turha hakea.

Ehkä vaalijulisteilla onkin tärkeä tehtävä. Ainakin ne muistuttavat siitä, että jokaisella puolueella on oma profiilinsa, jonka näkee jo passikuvasta. Ehdokkaat eivät todellakaan ole samasta puusta veistettyjä poliittisia broilereita.

Puoluekenttä on moninainen. Jos pystyy muodostamaan jotakuinkin johdonmukaisen kuvan maailman menosta, sopivan puolueen löytäminen onnistuu yhdellä vilkaisulla.

päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi