Aineen häviämättömyyden laki tarkoittaa, että ainetta ei synny eikä häviä, vaikkakin se voi muuttaa muotoaan. Esimerkiksi klapeja poltettaessa klapi siis häviää, mutta sen sisältämä aine ei, vaikka muoto muuttuukin.
Jokakeväiseen tapaan meillä on viimeisen viikon aikana tehty tulevan talven polttopuita. Koska kuulun boomerisukupolveen, jolle rauhallisesti ottaminen tulee jo luonnostaan, klapikone on hommassa verraton apu. Hyvältä tuntuu myös moottorisahaan tarttuminen, joskin täytyy todeta, että kun parikymmentä vuotta sitten ostin ensimmäisen moottorisahani, sillä ei tullut selkä ollenkaan niin kipeäksi kuin näillä nykyisillä vehkeillä.
Onneksi sain avuksi klapihommiin muutaman viikon päästä täysi-ikäiseksi tulevan poikani, joka sai miettimään myös energian häviämättömyyden lakia. Energia, joka on boomerista pois ei häviä mihinkään, vaan siirtyy voimaa uhkuvaan nuorukaiseen. Poika valitsi työvälineekseen kirveen ja huitaisi hetkessä talven pilkkeet. Tarvasjokelaisille ja muille kaupunkilaisille tiedoksi, että pilke tarkoittaa normaalia pienemmäksi hakattua klapia, joka on kätevä vaikkapa takkaa sytyttäessä.
Kevään riemuja voi toki kokea muuallakin kuin klapikoneen vieressä tai moottorisahan kahvassa. Vaikka asia lukijalle tuskin tulee yllätyksenä, niin pakko on kehaista sen verran, että moottoripyörä on jo haettu tallista ja ekat reissutkin ajettu.
Keväästä riemuitsevia pärryyttäjiä oli tänäkin keväänä meidän taloudessa kaksi. Pääsin humanistisesta koulutuksestani ja keskellä kämmentä sijaitsevasta peukalostani huolimatta pätemään teknisillä taidoilla, kun sain talven seisseeseen skootteriin vaihdettua nakkisormilla tuoreen akun ja oikein pinnistämällä pääsulakkeenkin.
Moottoripyöräily on siitäkin mielenkiintoista hommaa, että sen aloittamisen riemun voi kokea joka vuosi uudelleen. Kun on valinnut ajokikseen japanilaisen herrasmiespyörän, jota customiksikin sanotaan, verenpainelääkettäkin voi annostella kitsaammin. Laite kun on tehty noudattaen hyväksi koettua viisautta ”kun Jumala loi aikaa, hän loi sitä riittävästi”. Customilla kun kurvailee pisin mutkateitä, perille pääseminen aiheuttaa aina pienen pettymyksen, sillä parasta on matka itse. Sitä onkin kertynyt. Jos ajelen ensi kesänä saman verran kuin viime kesänä, mittari näyttää taas nollaa. Sadantonnin sisäänajo takana siis.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi