AURANMAA. Työ- ja elinkeinopalvelut siirtyvät valtiolta kuntien järjestettäväksi vuoden 2 025 alusta lukien, mutta millä mallilla, on vielä avoinna. Tällä hetkellä näyttää siltä, että Varsinais-Suomeen on syntymässä kaksi työllisyysaluetta Turun ja Salon ympärille.
–Varsinaisia päätöksiä ei vielä ole, mutta lähes kaikki kunnat ovat alustavasti löytäneet paikkansa, TE-uudistuksen valmistelussa mukana oleva Turun kaupungin muutosjohtaja Pipa Turvanen kertoo.
Auranmaan kunnista Marttila on päättänyt osallistua Loimaan seudun kuntien, Someron ja Salon yhteiseen työllisyysalue- ja palvelustrategiaselvitykseen. Kosken kunnanhallitus käsitteli asiaa eilen, mutta kunnanjohtaja Henri Partanen ennakoi kunnan suhtautuvan positiivisesti Salon alueeseen.
Koski ja Marttila ovat olleet mukana Salon kokeilussa, jossa työvoimapalveluja on jo siirretty kunnille. Salo on maakunnan kunnista Turun lisäksi ainoa, jonka työvoimapohja riittäisi omaan järjestämisalueeseen. Järjestävän alueen työvoimapohjan on oltava vähintään 20 000 henkilöä.
MUISSA Auranmaan kunnissa Salon vaihtoehto ei herätä innostusta.
–Aura haluaa olla mukana Turun työssäkäyntialueen kokonaisuudessa, odotamme maakunnan keskuskaupungin ottavan aktiivisen veturin roolin tässä valmistelussa, Auran kunnanjohtaja Terhi Källi kommentoi.
Pöytyä ei vielä viime viikolla ollut tehnyt päätöstä osallistumisesta Salon selvitykseen.
–Näillä näkymin emme ehkä ole mukana, koska selvityksessä painopiste on enemmän Salon seudun suuntaan painottuva. Pöytyä on kuitenkin selkeästi Turun työssäkäyntialuetta ja työpaikkapendelöinnistä valtaosa suuntautuu kohti Turkua, kunnanjohtaja Mika Joki sanoo.
Oripäässä asiaa käsiteltiin kunnanhallituksessa eilen. Kunnanjohtaja Timo Tolppasen esityksenä oli, ettei myöskään Oripää olisi mukana Salon selvityksessä.
–Tässä vaiheessa Oripään osalta parhaimmalta ratkaisulta vaikuttaa maakunnallinen malli tai vaihtoehtona Turun seutukuntaan pohjautuvan työllisyyspalvelualueen muodostaminen. Oripään kunnan osalta on hyvä seurata, kuinka Pöytyän ja Auran kunta suhtautuvat uudistukseen, sekä pitää yllä heidän kanssaan asiasta aktiivista keskustelua, Tolppasen esityksessä todettiin.
UUDISTUKSEN valmistelussa on toistaiseksi keskitytty TE-palveluiden järjestämisalueisiin. Siitä miten palvelut alueilla ja kunnissa järjestetään, ei vielä ole päästy neuvottelemaan.
–Pöytyällä ei ole tehty tarkkaa linjausta siitä, miten palvelut tulisi järjestää. Kyseessä on kuntien välinen neuvottelukysymys. Asia selvinnee tämän kevään aikana, Mika Joki sanoo.
Valmistelua on kuitenkin kunnissakin käynnissä. Esimerkiksi Loimaa on Loimaan Lehden mukaan jatkanut omaa valmisteluaan ja suunnittelee tulevia lähipalvelujaan.
Päätökset työllisyysalueista ja palvelujen järjestämisestä pitää tehdä lokakuun loppuun mennessä. Pipa Turvanen myöntää, että valmistelulla on kova kiire. Maakuntakeskuksena Turulle lankeaa Turvasen mukaan luontaisesti vetovastuu.
–Turussa lähdetään siitä, että työllisyysalueesta rakennetaan yhdessä mahdollisimman vaikuttava kokonaisuus, Turvanen sanoo ja katsoo, ettei reikäleipämalli olisi työntekijöiden eikä työnantajien edun mukainen.
Reikäleipämallilla tarkoitetaan mallia, jossa maakunnan keskuskaupungit valmistelevat yksin omaa työllisyysaluetta.
Lähipalvelujen tuottaminen vaatii kunnilta lisäresursseja
TE-uudistuksen tavoitteena on palvelurakenne, joka muun muassa edistää työntekijöiden nopeaa työllistymistä ja lisää lähipalveluja. Tällä hetkellä maakunnassa on neljä TE-toimiston toimipaikkaa, joista yksi Loimaalla. TE-toimiston johtaja Kjell Henrichson arvioi, että Loimaan toimipaikka tulee säilymään jatkossakin. Jotta lähipalveluja voitaisiin lisätä kuntiin, se vaatii Henrichsonin mukaan kunnilta lisäresursseja.
TE-palvelut työllistävät tällä hetkellä noin 400 henkilöä. Heistä arviolta noin 300–350 tulee Henrichsonin mukaan siirtymään uusille järjestämisalueille liikkeenluovutuksella vanhoina työntekijöinä.
–TE-palvelut ei ole pelkkää henkilöasiakaspalvelua, Henrichson muistuttaa henkilöstön erikoisosaamisesta ja arvioi, ettei nykyinen työntekijämäärä riitä lähipalvelujen mittavaan lisäämiseen.
Henrichson myös muistuttaa, että valtiollinen toimistoverkosto on aiemmin ollut laajempi, mutta valtio on joutunut kaventamaan palveluverkkoa resurssien riittämättömyydestä johtuen.
Lähipalvelujen tuottamista Henrichson pitää hyvänä asiana, mutta hän näkee uudistuksessa myös huolenaiheita. Yksi huolenaihe liittyy työvoiman liikkuvuuteen: Saadaanko uudessa järjestelmässä tieto työpaikoista ja työvoimasta kulkemaan sujuvasti eri työllisyysalueiden välillä? Henrichsonin mukaan uudessa järjestelmässä onkin nykyistä enemmän hallittavaa ja sovittavaa.
Uudessa järjestelmässä valtio rahoittaa toimintaa valtionosuuksilla, mutta kunnat maksavat edelleen enemmässä määrin työttömyyden kustannuksia, mikäli työttömyys pitkittyy. Myös kuntien vastuu työttömyysetuuksien rahoituksesta laajenee. Työmarkkinatuen lisäksi kuntien vastuulla tulee olemaan peruspäivärahan ja ansiopäivärahan perusosan rahoitus.
Kela saa tulevaisuudessa työvoimapoliittiset lausunnot kunnilta
TE-uudistuksessa kunnille siirtyy myös osa TE-palvelujen nykyisistä työttömyysturvaa koskevista tehtävistä. Harkintaa vaativat tehtävät pysyvät valtion vastuulla, ja ne keskitetään KEHA-keskukseen.
Uudistuksen jälkeen Kela saa työvoimapoliittisia lausuntoja kunnilta ja KEHA-keskukselta. Kela tekee päätökset työttömyysetuuksista lausuntojen perusteella.
Asiakkaan ei tarvitse olla Kelaan yhteydessä siksi, että hänen työnhakupalvelunsa siirtyvät kunnan hoidettavaksi.
Jos työttömyys jatkuu, asiakkaan on edelleen täytettävä säännöllisesti työttömyysajan ilmoitus, jonka perusteella Kela maksaa työttömyysetuutta.