Edellisen kerran Biden pistäytyi Suomessa naistenpäivänä 2011 Halos-Tarjan vieraana. Silloisen varapresidentin matka jatkui Suomesta Venäjälle. Nyt sinne on tuskin kellään mitään käymisen väärtiä asiaa.
Sen sijaan meikäläisen aiempi ja omakohtainen verotoimistokäynti toteutui jo vuonna keppi ja kivi – jos oikein muistan. Tarkkaan ottaen siihen aikaan, jolloin verotoimisto palveli asiakaskuntaa vielä Pöytyän Riihikoskella. Paljon, paljon on vettä virrannut vuolaassa Aurajoessa sen jälkeen.
Kehitys ei ole siitä huolimatta suinkaan niin paljon kehittynyt, että maakunnan ainoa verotoimisto olisi pelkästään Turussa, mutta heinäkuussa vain Turun toimiston ovet ovat avoinna asiakkaiden tulla ja mennä. Heinäkuussa työpaikoilla on rauhallista, paitsi niillä, jotka ovat silloin töissä.
No, tavallisesti verotukseen liittyvät asiat pystyy hoitamaan ilman henkilökohtaista käyntiä, muttei sentään aina ja joka asiaa.
Bidenin vierailun turvajärjestelyt olivat ymmärrettävästi järeät. Vaan ei verotoimistossakaan niin vierailla kuin hollituvassa, vaikkei siellä sentään vartijoita näkynyt, kuten monissa sekatavarakaupoissa.
Yksityinen parkkifirma huolehtii huolella, että autolla liikkeellä oleva hoitaa ajokkinsa pysäköinnin asianmukaisesti ja ajallaan. Se on oikein. Vapaammalla menolla seurauksena olisi pienimuotoinen kaaos alueella, jossa parkkitilaa on rajallisesti, mutta tilantarvitsijoita verraten runsaasti.
Verotoimiston aulatiloissa vallitsi vireä ja monikulttuurinen meininki. Eipä ihme, sillä vanha Turku on kautta aikain ollut kansainvälinen kaupunki, portti länteen.
Asiointivuoroaan odotteli parisenkymmentä ihmistä. Ikäkirjo ylsi vanhempiensa seurassa olleista taaperoista jo vähän varttuneempiin ikäluokkiin. Korvakuulolta vaikutti siltä, että kahden verovirkailijan lisäksi saatoin olla porukan ainut, joka puhui äidinkielenään suomea.
Kaikki odottelivat maltillisesti asiointivuoroaan. Mikäs kiire valmiissa maailmassa. Vuoronumerot vilisivät aulan näyttöruudulla niin vauhdikkaasti, ettei tekemättömiä eväitä ehtinyt tulla ikävä. Ja mikä tärkeintä, hoidettava asiakin tuli kuntoon saatetuksi leimaa ja allekirjoitusta myöten. Toivottavasti muilla kävi yhtä luonnikkaasti.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com