Maailma tarvitsee esikuvia. Minullakin on sellainen. Nähtävästi en ole ainoa, joka fanittaa taloustieteilijä Sixten Korkmania, sillä maakuntamme päälehti nosti jokin aika sitten Korkmanin ajatukset paraatisivunsa paraatipaikalle. Joskus lehdestä saa lukea niin viisaita ajatuksia, ettei tarvitse itse vaivautua ajattelemaan lainkaan.
Korkmanin haastattelussa silmään otti varsinkin kaksi ajatusta, jotka on helppo jakaa. Korkman ihmettelee suomalaisten kykyä nähdä taloudessa uhkakuvia kaiken aikaa. Milloin maa on Kreikan tiellä, milloin posahtaa eläkepommi tai velkavankeus uhkaa. Korkman toki myöntää, että alijäämä on krooninen, mutta painottaa, että moni asia on hyvin. Suomeen on hyvä investoida, maa on turvallinen ja työllisyystilanne hyvä.
Mistähän se johtuu, että meillä on kautta vuosikymmenten arvostettu ikävien uutisten tuojia. Valtiovarainministeri Iiro Viinanen nousi 1990-luvun alussa lähes kansallissankariksi, kun kertoi maan olevan perikadon partaalla. Jo aiemmin silloinen valtiovarainministeri Mauno Koivisto herätti ihastusta, kun totesi, että tilanne on tänään huonompi kuin eilen, mutta vastaavasti parempi kuin huomenna.
Jo vitsiksi on noussut hokema siitä, että jos suomalainen lukee lehdestä kuuluvansa maailman onnellisempaan kansaan, hän ounastelee, että jutussa on pakko olla virhe.
Korkman valittelee myös sitä, että alkuaskeleitaan kompuroiden ottava hallitus näyttää kopioineen työelämää koskevat uudistuksensa suoraan työnantajapuolen papereista. Vastakkainasettelu voi hyvin, eikä siitä hyvää seuraa. Korkman muistuttaa, että Ruotsissa on kyetty uudistamaan työelämää, koska siellä työntekijät ja työnantajat luottavat toisiinsa. Työntekijöillä on enemmän edustusta yhtiöiden hallinnossa, mikä sopii molemmille osapuolille. Meillä usein naureskellaan ruotsalaisten diskuteeraamiselle, mutta se näyttää toimivan. Jättekiva saken.
Voisiko suomalaisen työelämän epäluottamus johtaa juurensa niinkin tuoreeseen historiaan kuin sadan vuoden päähän? Televisiosta on taas tullut ”Täällä pohjantähden alla”. Ja totta tosiaan, niinhän se on että vain muutama sukupolvi sitten suomalaiset ampuivat toisiaan. Ei sellainen epäluottamus ihan äkkiä haihdu kollektiivisesta muistista.
Suomessa on kuitenkin päästy pitkälle. Korkman on huolissaan siitä, että Suomi olisi menossa kohti blokkipolitiikkaa ja Amerikan mallia, missä uusi hallitus purkaa edellisen tekemiset. Sellainen ei sovi pohjoismaiseen malliin – yhteiskuntamalliin, jota Korkman pitää parhaana, mitä maailmassa on saatu aikaan. Niinpä.
päätoimittaja
Asko Virtanen
asko.virtanen@avl.fi