Hyvinvointialueiden ja valtionvarainministeriön välit näyttävät vähintäänkin kummallisilta. Alueilla on vaaleilla valitut päättäjät, mutta hyvin vähän liikkumavaraa, koska rahoitus on valtiovarainministeriön näpeissä. Kaiken lisäksi maan hallituksella on tavoitteena säästää rajusti sote-palveluista, vaikka väki vanhenee ja hoidon tarve kasvaa yhteiskunnassa myös yleisen pahoinvoinnin vuoksi. Kun tähän vielä lisätään, että suurin osa palveluista on lakisääteisiä, alkaa yhtälö olla täysin mahdoton. Vähintäänkin on käymässä niin, että kohta nähdään ratkaisuja, joissa lain kirjain ehkä täyttyy, mutta sen henki tai järkevän toiminnan vaatimukset eivät.
Kaiken huippu on, että keskiviikkona kokoontunut ja pienennettynäkin todella mittavat säästöt pöytään nuijinut aluevaltuusto oli täysin erimielinen siitä, voidaanko nykyisen rahoituslainsäädännön mukainen jälkikäteistarkistus huomioida säästöohjelmassa. Tarkistuksessa kun on todennäköisesti tulossa rahaa Varhalle sangen tuntuvasti. On todella kummallista, että valtiovarainministeriö ei ole suostunut ottamaan asiaan kantaa.
Keskustelu on pyörinyt sen ympärillä, säästetäänkö virkamiesten valmistelema summa vai pikkaisen vähemmän. Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että joka tapauksessa säästöohjelma on valtava ja esimerkiksi lähipalveluiden karkaaminen kauas saattaa iskeä maaseudun elinvoiman suoneen todella voimakkaasti.