LIETO/Tarvasjoki. Pimeät talviajat ovat kuin luotuja käsitöiden tekemiseen. Tarvasjoelle muutama kuukausi sitten muuttanut, Smou-nimellä työskentelevä käsityötaiteilija Henna Lammi sanoo odottavansa talviaikoja, sillä silloin on helppo sulkeutua sisälle, päästä oikeaan mielentilaan ja keskittyä käsitöiden tekemiseen.
Lammin harjoittama pikkutarkka lautanauhatekniikka vaatiikin keskittymistä. Hänellä on tapana työskennellä kotona pöydän ääressä apunaan itse kehittelemänsä nahkavyö, johon kiinnitettyihin poronsarviin hän on solminut nauhan toisen pään. Itse tehtyjä ovat myös ”laudat” eli pienet lentokonevaneriset kortit, joiden läpi loimilangat kulkevat.
–Pelikorteista tai maitopurkista tehdyt kävisivät myös, mutta ne kuluvat nopeasti puhki, Lammi tietää jo kokemuksesta.
Lankojakin hän on työstänyt, mutta töihinsä hän ostaa langat. Lankojen työstäminen vie hänen mukaansa liian paljon aikaa tekniikkaan keskittymiseltä.
PARHAILLAAN Lammilla on työn alla Maskun Humikkalasta löytynyt vyömalli, johon tarvitaan 33 lautaa. Lautoja kiertämällä loimilankoja kierretään toistensa ympärille nyörimäisesti. Lautojen avulla myös muodostetaan välejä, joihin kudelanka pujotetaan. Päivän aikana valmista nauhaa syntyy Lammin mukaan noin 2,5 metriä.
Lautanauhankin tekemisestä puhutaan kutomisena, mutta tavanomaisemmasta kutomisesta se eroaa muun muassa siinä, että kuvio tehdään loimi- eikä kudelangalla. Loimilankoina Lammi käyttää suomenlampaan villaa, mutta kudelankana toimii hänen mukaansa parhaiten pellava.
–Kasvikuitu antaa nauhalle jämäkkyyttä, Lammi toteaa.
Maikki Kariston ja Mervi Pasasen teokset ovat Lammille ”raamattuja”, joista hän etsii kaavoja ja ohjeita töihinsä. Lautanauhoja on myös mahdollista kaavoittaa itse internetissä olevan ohjelman avulla.
Jos työskennellessä tulee virhe, virheen pystyy Lammin mukaan yksittäisten lautojen kohdalla korjaamaan. Helpompaa lienee kuitenkin alusta aloittaminen.
–Toisaalta on ihanaa, kun välillä tulee virheitä. Se opettaa, Lammi sanoo todeten lautanauhojen kutomisen vaativan zeniä.
LAUTANAUHOJEN pariin Lammin on tuonut kiinnostus muinaissuomalaisiin mytologioihin. Sadut ovat kiehtoneet Lammia lapsuudesta asti ja ote elämään on hänellä aina ollut luonnonläheinen. Lautanauhoja hän ryhtyi tekemään opiskellessaan muinaistekniikan artesaaniksi.
–Lautanauha on yksi maailman vanhimpia käsityötekniikoita. Ensimmäinen lautanauha on löydetty Ramseksen haudasta ja Suomen ensimmäinen Huittisista 500-luvulta, Lammi kertoo ja toteaa tekniikan kehittyneen Suomessa hienoimmaksi.
Lammi sanoo lautanauhojen olevan kuin muinaisia printtejä. Niiden tekemisessä häntä kiehtoo se, miten kuvio syntyy yhtä lautaa kerrallaan kääntämällä.
–Kuviot voivat olla hyvin yksinkertaisista monimutkaisiin.
Lautanauhoja on käytetty vöinä, koristenauhoina ja kankaiden reunojen päättelyyn. Lammin tavoitteena on modernisoida käyttöä ja samalla lisätä muidenkin kuin keskiaikaharrastajien tietoisuutta lautanauhoista. Hän onkin tuotteistanut lautanauhoja kitara- ja laukkuhihnoiksi.
IDEA kitaranauhoihin tuli Lammin tuntemilta muusikoilta. Tuotteitaan hän myy muun muassa myyjäisissä, keskiaikafestareilla ja verkossa. Lisäksi Lammi on tehnyt tekniikkaa tutuksi työpajoilla ja työnäytöksissä. Nukketeatteritaiteilijasiskonsa kanssa hänellä on taidetyöryhmä Lammikko, joka tekee nahkatöitä ja taideinstallaatioita. Kaksikko on valmistellut myös luontoaiheista lyhytelokuvaa.
Elantonsa Lammi pyrkii rakentamaan pienistä puroista kuten taideapurahoista ja käsitöistä saaduista tuloista. Ajatus itsensä työllistämisestä käsityöläisenä syntyi parikymppisenä Aasiaa kiertäessä.
–Pääsin siellä tutustumaan nahkaverstaisiin ja paikallisiin käsityöläisiin. Siellä tuli pienimuotoiseen käsityötekemiseen herääminen, Lammi kertoo todeten, että Suomessa on hankala identifioida itsensä käsityöläiseksi.
Tavoitteena hänellä kuitenkin on työllistyä joka vuosi edellistä paremmin.
