Melko juhlalliselta pääterveysaseman oven edessä kello kahdeksalta liikuskellut jono näyttikin. Tarkkaan ottaen jonoja oli kaksi, sillä ilman ajanvarausta saapuneiden lisäksi oli toinen jono, joka koostui ajanvarauksen teossa onnistuneista.
Jostakin bittitaivaan ihmeellisyydestä johtuen melko monelle oli käynyt samalla tavalla kuin minullekin eli varauksen teko sähköisesti ei onnistunut maaliviivalle saakka. Kun yritys ajan varaamiseksi oli pari kertaa mennyt harakoille turvauduttiin tähän aikaa varaamattomien jonoon ja mukavasti piikkejä sai sitäkin kautta.
Yhteensä, varatun ajan kanssa tai ilman, rokotettiin sunnuntaina suurin piirtein 600 ihmistä. Me aikaisimmat rokotettavat taisimme olla ainoita, jotka joutuivat piikkejään vähän aikaa odottamaan.
Parhaimmillaan iltapäivän puolella paikalle tulleet ennättivät hädin tuskin saada ulkovaatteet naulakkoon, kun heidät jo kutsuttiin rokotettavaksi. Ei siis välttämättä kannata olla Varhan rokotusjonossa ylen varhain. Pienemmälläkin hopulla pärjää mainiosti.
Tässä iässä kannattaa mielestäni ottaa kaikki ne rokotukset, joita yhteiskunta tarjoaa. Niiden lisäksi pitää tietysti huolehtia muutenkin kunnostaan, ravinnostaan ja sosiaalisesta elämästään. Jokin aika sitten keskustelin nuoren miehen (noin 8-vuotiaan) kanssa näistä asioista OP Areenan pihalla.
”Mitä varten sää täällä oot?” tiedusteli tulevaisuuden toivo. Kerroin olevani menossa jumppasaliin. ”Ei vanhat ihmiset voimistele,” nuori mies kertoi vakaumuksen syvällä rintaäänellä.
Huomasin keskustelukumppanini varsin valveutuneeksi, sillä hän ei halunnut jumiutua omaan mielipiteeseensä. Sen sijaan hän halusi tietää, mistä syystä vanhatkin ihmiset voivat käydä jumpassa.
Kerroin, että vanhana on erityisen tärkeää pitää huolta kunnostaan. Muuten voi käydä niin, että jonakin päivänä ei pääse sängystä ylös.
”Ai jaa,” poika tuumi. Jatkoin jumppasalille ja poika jäi pihalle sangen miettiväisenä. Mahtoikohan oma mummi saada myöhemmin terveisiä?
toimittaja evp.
Päivin Perkiö
phperkio@gmail.com