VARSINAIS-SUOMI. Varsinais-Suomen Kylät ry on julkaissut kyläasiamies Tauno Linkorannan kirjoittaman kirjan ”Vanha talo, uusi meininki”. Kirjassa käydään käytännön esimerkein läpi sitä, millaista uutta käyttöä maaseudulla on keksitty tyhjiksi jääneille rakennuksille.
Auranmaalta kirjassa on mukana kaksi kohdetta, Vanha vehnämylly Riihikoskelta ja Auraamo Aurasta.
Vanha vehnämylly vietti viime kesänä hiljaiseloa, mutta uusia suunnitelmia on vireillä ja toiminta jatkumassa.
Auraamon toimintapa on sellainen, mistä olisi paljon opittavaa muuallakin Suomessa.
–Suomessa ei juurikaan ole tiloja, missä kunta, yhdistykset ja yritykset toimisivat toisiaan tukien niin kuin Auraamossa, Linkoranta kiittelee.
Kirjassa kerrotaan pitkälti toistakymmentä tarinaa siitä, miten vanhat talot ovat saaneet uuden tarkoituksen eri puolilla Varsinais-Suomea.
Tarinoit tarjoavat sauvolainen kuivuri, lemulainen ja lietolainen navetta, kanala Laitilasta, kaarinalainen talli, meijeri Somerolta, teijolainen pesutupa, paimiolainen seurantalo, alastarolainen koulu, kustavilainen terveystalo ja niin edelleen.
Trilogian kolmas osa
Nyt julkaistu kirja on oikeastaan aihepiiriä käsittelevän trilogian kolmas osa. Vuonna 2020 julkaistu
”Elävät tilat” tarkasteli julkisen sektorin hylkäämiä rakennuksia, pääasiassa kouluja ja samana vuonna julkaistu ”Seurantalot 2020” esitteli kymmenen seurantalon selviytymistarinat.
Toisin kuin edeltävissä teoksissa, ratkaisu on uusimmassa teoksessa löytynyt usein yritystoiminnan kautta.
–Havahduin alunperin siihen, että vanhoja kouluja on paljon kylätaloina. Seuraavaksi innostuin seurantaloista ja nyt ovat vuorossa maaseudun muut rakennukset, Linkoranta kertoo.
Omat rakennukset ovat aina olleet yhdistyksille tärkeitä elinvoimaisuuden merkkejä.
–Oli aate mikä tahansa, oma talo piti olla, Linkoranta tiivistää.
Taloista kertyneet kulut ovat luoneet monille yhdistyksille pakon kerätä varoja. Varoja talojen ylläpitoon onkin kerätty muun muassa tansseilla, diskoilla ja konserteilla.
Linkorannan mukaan maaseudun elinvoiman ylläpitäminen ja vanhoista rakennuksista huolehtiminen vaatisi entistä enemmän yhteistyötä yhdistysten, kuntien ja yritysten kesken.
Esimerkkejä siitä, miten vastuunkantajia on löytynyt perinteisestä poikkeavalla tavalla on jo olemassa. Esimerkiksi Paimiossa vanha työväentalo sai uuden elämän yksityisyrittäjän otettua sen hoitoonsa.
Rahaa jaossa
Talojen ylläpitoon on olemassa monenlaisia rahoituskanavia. Esimerkiksi Leader-rahoja osataan jo hakea melko hyvin talojen ylläpitoon.
Linkoranta muistuttaa, että olemassa olevien rakennusten uusiokäyttö on myös ympäristön kannalta järkevää. Rakennukset ja rakentaminen muodostavat lähes 40 prosenttia kasvihuonepäästöistä.
–Ei pidä aina kysyä arkkitehdilta tai rakennusliikkeeltä, voiko vanhaan rakennukseen tehdä vaikka päiväkodin. Rakennukset taipuvat aika moneen, jos alkuperäinen käyttötarkoitus häviää, Linkoranta sanoo.
Mielikuvitusta uuden elämän keksimisessä vanhoille rakennuksille tarvitaan tulevaisuudessa entistä enemmän.
–Hetken päästä joudutaan todennäköisesti miettimään, mitä tehdä entisille terveyskeskuksille. Kaikista ei voi tulla kylätaloja, Linkoranta sanoo.
Lisää yhteistyötä
Tauno Linkoranta on ollut Varsinais-Suomen kyläasiamies vuodesta 2002 lähtien. Hän on todennäköisesti Suomen kokenein kyläasiamies. Puolet kyläasiamiehen kuluista katetaan valtion budjetista, toinen puoli erilaisilla hankerahoilla.
Jokaisella maakunnalla on Suomessa oma kyläasiamies. Kyläasiamiehet neuvovat esimerkiksi yhdistystoiminnan pyörittämisessä, rahoituksen hankkimisessa ja kyläsuunnitelmien tekemisessä.
Linkorannan mukaan Suomi on edelleen yhdistysten maa. Joka päivä perustetaan kolme uutta yhdistystä.
–Toiminnan muotoja on kuitenkn mietittävä uudelleen. Nuoret ovat kiinnostuneita käytännön toimista, eivät niinkään kokouksista, Linkoranta sanoo.
Yhdistyksiä ajaa eteen päin kaksi uuta eli uhat ja unelmat. Kyläkoulun lakkautussuunnitelma tai kuntaliitos synnyttää usein uuden yhdistyksen.
Maaseudun elinvoiman kannalta on tärkeää ylittää vanhoja raja-aitoja.
–Yhdistykset, yritykset ja kunnat on saatava saman pöydän ääreen. Sitäkin sopisi miettiä, olisiko mahdollista synnyttää yhdistysten ja yritysten väliin kokonaan uusi voittoa tavoittelematon toimintamuoto, Linkoranta pohtii.