MARTTILA. Vanhan aitan vanha puuovi oli joulunavauksessa kutsuvasti auki. Marttilan kotiseutumuseossa oli esillä Wanhan ajan joulunäyttely, joka oli auki vain yhden illan.
Aitan sisälle oli kerätty esineistöä menneiden joulujen vuosilta sekä tietoa jouluperinteiden syntymisestä. Upeat hirsiseinät sopivat perinteisten joulukoristeiden kanssa yhteen enemmän kuin mainiosti.
Museon perässä kiilteli monille tuttu enkelikello. Ohuesta metallista tehty kynttilän lämpövaikutuksesta pyörivä joulukoriste on ensimmäistä kertaa patentoitu Saksassa. Sotien jälkeen ruotsalaisvalmisteiset enkelikellot yleistyivät. Läkkipellin sijaan niitä alettiin valmistaa messingistä ja mallista tuli hieman yksinkertaisempi.
Enkeleillä on jouluna ollut muutenkin merkittävä rooli. Hempeällä hahmolla on haluttu pitää pois pahoja henkiä. Joulukuusen päälle sijoitettu enkeli karkotti kristittyjen kotoa epätoivotut henget.
Museon keskellä roikkui kaunis ja herkkä himmeli. Nimensä himmeli saa ruotsinkielisestä himmel eli taivasta tarkoittavasta sanasta. Himmelin käyttö ei aikanaan rajoittunut jouluun, kun sitä pidettiin satoa ennustavana onnenkaluna. Mitä suurempi himmeli, sen suurempi sato. Himmeliä ei tietenkään saanut rikkoa. Hyvän sadon kasvatus on nykyäänkin yhtä haasteellista kuin pitää himmeli ehjänä lapsiperheessä.
Myös olkipukki liittyi satotaikauskoon. Olkipukkeja on tehty aikanaan sadonkorjuujuhla, kekriä varten. Vasta myöhemmin pukki on liittynyt jouluun. Pukki on hedelmällisyyden symboli ja se tehtiin rukiin- tai vehnäoljista. Pukit poltettiin hedelmällisyyden ja viljasadon valmistamiseksi. Suomalaiseen nykyiseen jouluperinteeseen ei pukkien polttaminen kuulu, mutta kotiseutumuseosta saatujen tietojen valossa olkipukki saattaa saada alitajuisesti laadukkaampaa kohtelua tai paremman asemapaikan joulun vartijana.
Tuomas Honkasalo