PÖYTYÄ/Haveri. Pöytyäläinen paraurheilija Minna Niemikorpi vaihtoi lajia, mutta olennainen eli kilpailu jäi.
–Kilpailin pararatsastuksessa kolmisen vuotta. Päivittäinen treenaaminen alkoi kuitenkin olla kropalle liikaa ja luovuin hevosesta jo tammikuussa, Niemikorpi kertoo.
Kevät kului uutta lajia miettiessä. Kilpailu on ollut Niemikorvelle aina tärkeää, joten uuden lajin oli oltava sellainen, missä voisi kilpailla.
–Olen aina ollut sellainen, että kilpaileminen kiinnostaa. Pienenä pelasin jalkapalloa ja voittaminen oli tärkeää.
Uusi laji löytyi kesällä, kun Niemikorpi kävi Niinisalossa tutustumassa ammuntaan.
–Laji tuntui omalta. Heinäkuussa ostin oman ilma-aseen, Niemikorpi kertoo.
Niemikorpi liittyi Turun Seudun ampujiin ja käy nyt viikoittain Turussa treenaamassa. Muutaman kerran kuussa valmentaja käy katsomassa, miten homma etenee.
Kehitys on ollut nopeaa, sillä joulukuun alussa Niemikorpi ampui para-ammunnassa uuden Suomenennätyksen.
Ratsastuksessa hankittu kokemus on hyödyksi myös ammunnassa, sillä lajeissa on paljon samaa.
Molemmissa tarvitaan hyvää kehon hallintaa ja sen sisäistämistä, että pienelläkin liikkeellä voi olla iso vaikutus. Molemmissa lajeissa tarvitaan myös hermoja, jotka kestävät hyvin kilpailussa.
Para-ammunnassa kilpailijat luokitellaan vammojen mukaan. Niemikorvella selkä on leikattu ja luudutettu ja selässä on laaja välilevyrappeuma. Niemikorpi joutuu välillä käyttämään myös pyörätuolia, joten hänelle sopii hyvin se, että para-ammunnassa on mahdollisuus ampua istualtaan.
Monet ampujat siirtyvät ilma-aseen jälkeen ruutiaseeseen. Se on Niemikorvellakin harkinnassa.
Ammunnasta on tullut Niemikorvelle jo kolmas laji, jossa hän on osallistunut SM-kisoihin.
–Nuorempana osallistuin Saksanpaimenkoirien SM-tason suojelukisoihin, sitten kilpailin ratsastuksessa ja nyt on siis vuorossa ammunta, hän kertoo.