PÖYTYÄ/Yläne. Aluksi näyttää siltä, että Pyhäjärven jäältä joudutaan tällä kertaa lähtemään tyhjin käsin. Vasta kun jään alta on vedetty esiin lähes koko verkko, paljastuu päivän saalis.
–Jännitys on saalista tärkeämpi, Mika Lehdon kanssa talviverkkoa Kalikan rannassa pitävä Minna Lukkala tuumailee.
Lukkala ja Lehto ovat pitäneet verkkoa useina talvina opetusmielessä. Verkkoa on käyty kokemassa Luontokapinetin ja 4H-yhdistyksen luontokerholaisten ja koululaisten kanssa.
–Haukea, madetta, siikaa, ahventa, mutta ei yhtään kuoretta eli norssia, Lehto luettelee saaliiksi saatuja kaloja ja esittää arvion, että tänä talvena saalismäärät olisivat olleet muita vuosia pienemmät.
–Mutta saattaa olla, että menneisyys kultaa muistot ja vain tuntuu, että kalaa olisi tullut keskimääräistä vähemmän.
Viime talvena Lehto ja Lukkala eivät laskeneet verkkoa lainkaan ja aiempinakin vuosina verkko on voinut jäädä laittamatta lyhyeksi jääneen kauden vuoksi. Nyt verkko on ollut vesillä, tai oikeammin jään alla, noin kuukauden ajan.
Lukkala arvioi jään olleen noin 15 senttiä paksu verkkoa laskiessa ja nyt noin 30 senttiä. Parhaimmillaan jää kasvaa hänen mukaansa noin puolen metrin paksuiseksi.
–Nykyään jos verkko voi olla kolme kuukautta, se on jo hyvä verkkokausi, Lukkala sanoo.
LEHTO pitää talviverkkokalastusta kalastuksen jaloimpana muotona, vaikka saaliilla ei Kalikan rannassa olekaan päässyt kehuskelemaan.
–Talvella kaikki on kuollutta, martoa, eikä kuitenkaan, kun kalat ovat jään alla, Lehto tunnelmoi.
Ja mikäpä siinä, verkkoa kokiessa, auringon vähitellen laskiessa ja merikotkan ohi liitäessä, luonnosta, hiljaisuudesta ja eväistä nauttiessa. Hiljaisuutta ja tilaa nimittäin riittää, ainakaan vielä Pyhäjärvellä ei ole ruuhkaa eikä silmiin osu yhtäkään pilkkijää. Lukkalaa hiljaisuus hieman jopa hämmentää.
–Ehkä vielä on hieman aikaista, hän pohtii ja arvioi pilkkimisen olevan keväämmällä miellyttävämpää.
Verkolle jokin muu paikka voisi Lukkalan mukaan olla Kalikan rantaa optimaalisempi, mutta luontokerhon kannalta paikka on kätevä.
–Jossain syvemmällä voisi ehkä olla parempi paikka, Lukkala arvioi.
Hän ja Lehto kannustavat laittamaan verkkoja, sillä se on heidän mukaansa melko helppoa ja edullistakin. Luvat toki pitää olla kunnossa.
–Ja saalis pitää ottaa heti hengiltä, he muistuttavat uudesta eläinsuojelulaista.
Verkkoon takertunut madekin pääsee hengestään joutumatta kitumaan. Se päätyy Lehdon kalakeittoon.
–Made on leimallisesti talvikala ja madekeitto kuuluu talveen, Lehto sanoo ja kertoo mateen kutevan ja liikkuvan aktiivisesti juuri näihin aikoihin.
Talvella mateen makukin on Lehdon mukaan parhaimmillaan.
–Lämpimään aikaan mateen maku muuttuu. Koska se syö pohjasta, siihen tulee helposti maan makuja.