Kuka päättää ja mistä, kun päätetään Varhan palveluverkosta?

0

Kunnallislehti / Taina Tukia
Lähikuukausina Varsinais-Suomen hyvinvointialueella päätetään missä ovat ne palvelupisteet, joissa sosiaali- ja terveyspalveluja tuotetaan ja millä tavoin niissä toimitaan. Kevään aikana Varhassa linjataan siis juuri niitä asioita, mitkä kiivaimmin puhuttivat äänestäjiä kun hyvinvointialueen päättäjiä valittiin.

Vielä on epäselvää, millä tasolla Varhassa päätökset tehdään. Mistä toiminnoista ja toimipaikoista päätetään milläkin luottamushenkilötasolla tai mitkä linjaukset jäävät virkamiehille.

Puolueiden kesken tästä neuvotellaan parhaillaan. Päätöksenteon tasosta käydyssä keskustelussa esiin on nostettu mahdollinen tarve muuttaa aluehallitukselle liikaa valtaa antavaa hallintosääntöä.

Keskustelun taustalla näkyy kasvanut huoli demokraattisen päätöksenteon toimivuudesta ja epäilyjä siitä, että päätöksenteossa on jo liikaa virkamiesvaltaa.

Palveluverkko on osien summa

Hyvinvointialueen johtaja Tarmo Martikainen tietää, että palveluverkkopäätösten lähestyessä poliittinen keskustelu päätöksenteon ympärillä on lisääntynyt. Hän arvioi, että päätöksenteosta ja -aikataulusta olisi kuitenkin syntymässä yhtenevä näkemys.

–Palveluverkko ei ole yksi kokonaisuus vaan siinä on paljon erilaisia, eri kokoisia ja eri painoarvoilla olevia palveluja, joita on pohdittava.

Martikainen pitää poliittista keskustelua ymmärrettävänä mutta arvelee sen taustalla olevan vain sen, että Varhan toiminta on edelleen opettelua myös luottamustoimijoiden osalta.

–Luulen, että tässä on edelleen taustalla se, että meillä lautakunta-, hallitus- ja valtuustotasolla harjoitellaan työnjakoa. Tämä keskustelu on jatkumoa sille.

Kokonaisuus on pilkottava

Aluehallituksen puheenjohtaja Sanna Vauranoja (kok.) uskoo, että puolueiden kesken on jo syntymässä yhteinen näkemys siitä, että palveluverkkoa koskevia ratkaisuja tehdään – kuten strategiaratkaisujakin – palastellen, jolloin kokonaisuuksien hahmottaminen on helpompaa.

Vauranojan mukaan tammikuun aikana pyritään löytämään yhteinen näkemys päätöksenteosta niin, että helmikuussa päästään etenemään ja juhannukseen mennessä ratkaisut ovat valmiita.

–Jos hallintosääntöön edellytetään muutoksia, niin tehdään, mutta neuvottelut (puolueiden kesken) ovat vaiheessa.

Vauranoja toivoo, että palvelujen järjestämistä lähestyttäisiin mahdollisimman käytännönläheisesti miettien, mille tarkkuustasolle on päätöksenteossa mielekästä missäkin kohden mennä. Valtuustotasolla ei liene järkevää miettiä huonekohtaisia ratkaisuja.

Vauranoja ja moni muukin päättäjä nostaa esiin myös sen, että joiltakin osin päätöksentekoa on vaikea jättää aluehallitukselle, koska kuntakohtaisissa päätöksissä törmätään esteellisyyksiin. Suuri osa aluehallituksen varsinaisista tai varajäsenistä on myös kotikuntansa johtavia luottamushenkilöitä.

–Hallituksen varsinaisista ja varajäsenistä noin puolet voi olla joissakin päätöksissä esteellisiä, jolloin se on todella pieni se joukko, joka voi päätöksiä tehdä, sanoo Vauranoja.

Valtuustolla pitää olla valtaa

Puolueista viestitetään varsin yhtenevästi, että valtuusto on ylin päättäjä. Huoli siitä, että palvelut keskittyvät ja etääntyvät liian nopeasti, on kasvanut. Se tunnistetaan, että palveluja on uudistettava. Moni pelkää, että palvelut etääntyvät liian äkkiä ja ennen kuin uudet liikkuvat ”pyörillä”.

Keskustan ryhmän puheenjohtaja Olavi Ala-Nissilä sanoo, että ryhmän mielestä valtuuston on päästävä päättämään palveluverkosta konkreettisesti ja mahdollisimman kuntakohtaisesti. Talouden realiteetit ja palvelujen uudistamistarpeet ja liikkuvien palvelujen kehitystyö tiedostetaan, mutta palvelut kunnissa on turvattava niin pitkään, että uudistukset toimivat.

SDP:n Ari Korhonen kommentoi, että valtuustolla pitää olla riittävästi päätösvaltaa. Päätöksenteon ei silti pidä olla liian byrokraattista ja joustamatonta.

–On katsottu, että päätösvaltaa palvelupisteiden osalta pitäisi antaa myös lautakunnille, hän avaa.

–Aluehallitus voi tehdä esityksen asiasta, mutta varsinainen päätöksenteko kuuluu valtuustolle. Aluevaltuuston 79 jäsentä asuinkuntineen kattaa paremmin kuntakentän kuin aluehallituksen 15 jäsentä, josta enemmistöön vaaditaan vain kahdeksan jäsentä äänestystilanteessa, sanoo perussuomalaisten Lauri Heikkilä.

Vasemmistoliiton Nina Söderlund muistuttaa, että vain valtuuston käsittely on julkista päätöksentekoa. Hän korostaa avoimuutta sekä asukkaiden että kuntien kannalta.

–Mahdollisimman paljon pitää olla valtuuston käsissä. Kaikissa kunnissa ja myös pienimmissä väestökeskittymissä pitää olla palveluja, vaikkakin ehkä suppeammin kuin tänään, valtiovarainministeriön ja maan hallituksen säästövaatimusten takia.

–Palveluverkko on yksi keskeisistä asioista, joista päättämään varsinaissuomalaiset ovat meidät aluevaltuustoon äänestäneet. Päätökset pitää tehdä laajemmilla hartioilla kuin pelkästään aluehallituksen, kommentoi kristillisdemokraattien ryhmän puheenjohtaja Jukka-Pekka Kuokkanen.

Kokoomuksen Toni Forsblom myötäilee aluehallituksen puheenjohtaja Vauranojaa siinä, että jokaista yksittäistä palveluverkkoa koskevaa muutosta on mahdotonta tuoda valtuustoon.

–On selvää, että valtuuston tulee päättää päälinjoista. Lopputulos on kuitenkin prosessia tärkeämpi. On tärkeää, että poliittisesti saamme palveluverkkoasiasta enemmistön aikaiseksi, näin saamme esimerkiksi kustannuksia seinistä siirrettyä asiakastyöhön.

–Periaatteessa olisi käytännön kannalta parempi, että hallintosääntöä ei lähdettäisi muuttamaan, mutta olemme valmiita keskustelemaan siitä, miten olisi järkevintä ja kaikkien näkökulmaa parhaiten palvelevaa tehdä päätös palveluverkosta, kommentoi vihreiden Heidi Aaltonen .

RKP:n Merja Fredriksson ilmoitti, että ryhmä vasta käynnistää keskustelun asiasta, eikä halunnut kommentoida.

Jutussa on hyödynnetty lähteenä paitsi Varhan aluevaltuustoryhmien puheenjohtajia myös muita Varhan luottamushenkilöitä, jotka eivät halunneet esiintyä nimellään jutussa.



TAUSTA:
Kaiken takana on talous

Varhan palveluverkon ja sen edellä palvelustrategian valmistelu pohjaa lainsäädäntöön, jonka mukaan hyvinvointialueen on hoidettava alueen asukkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen palvelut. Hyvinvointialueuudistuksen tullessa voimaan reilu vuosi sitten näköala oli, että palveluja uudistetaan yhdenvertaisuuden edistämiseksi ja siksi, että kustannusten kasvua pystytään hillitsemään.

Nyt jo tiedetään, että kustannusten kasvun hillitseminen ei alkuunkaan riitä, vaan palvelut on pystyttävä tuottamaan selvästi tehokkaamin ja halvemmalla. Esimerkiksi viime torstaina julkisuuteen tuli sosiaali- ja terveysministeriön selvitys koskien muassa päivystysverkkoa ja keskussairaaloita. Vaikka hyvinvointialueet ovat itsenäisiä, valtiovalta käyttää vahvaa taloudellista ohjausta.

Marraskuussa Varhan aluehallitus päätti palvelustrategian valmistelun yhteydessä, että aluevaltuusto päättää myöhemmin tarkemmista palveluverkkoa koskevista linjauksista. Tätä ennen palvelustrategiaan tehtiin äänin 7–8 useita kirjausmuutoksia. Esimerkiksi sote-pisteiden ja liikkuvien palvelujen osalta kirjattiin erikseen, että ne ovat lähipalveluita ja sijoittuvat pieniin kuntiin ja täydentävinä palveluina myös muihin väestökeskittymiin. Sote-asemien yhteyteen tehtiin kirjaus, että ne sijoittuvat keskisuuriin kuntiin ja väestökeskittymiin ja pääsääntöisesti seudullisesti keskitettyinä palveluina sitten seutukuntien keskuksiin. Alunperin kirjauksissa korostuivat vain seudullisuus ja väestökeskittymät.