AURANMAA. Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksen mukaan kunta-alan työntekijöistä noin yhdeksän prosenttia on kokenut työpaikkakiusaamista. Vuonna 2022 tehdyssä kyselyssä työpaikkakiusaamista kokivat useimmin alle 30-vuotiaat (9,5%) ja 50–59-vuotiaat (9,5%). Tutkimuksen perusteella kiusaaja on useimmiten yksi tai useampi työtoveri, toiseksi yleisimmin lähiesihenkilö.

Auranmaan Viikkolehti kysyi lukijoilta työpaikkakiusaamisesta. Vastauksissa esihenkilö ja työtoveri mainitaan kiusaajaksi lähes yhtä usein. Monissa vastauksissa mainitaan molemmat tai todetaan kiusaamisen tapahtuvan esihenkilön hyväksynnällä. Alainen mainitaan kiusaajaksi yhdessä vastauksessa ja parissa vastauksessa joku varsinaisen työyhteisön ulkopuolinen, kuten luottamushenkilö tai työnantajan puoliso.

Tähän juttuun olemme koostaneet lukijoiden kokemuksia työpaikkakiusaamisesta.

Miten työpaikkakiusaaminen on ilmennyt?

Työpaikkakiusaaminen ilmenee vastauksissa monin tavoin. Vastausten perusteella yleisintä on työyhteisön ulkopuolelle sulkeminen ja syrjintä, vähättely, selän takana puhuminen, asioiden pimittäminen sekä huutaminen ja haukkuminen.

”Huutamista, tiedon pimittämistä, sovittujen asioiden ”unohtamista”, suunnitelmien muuttamista viime hetkellä, minkä jälkeen muiden syyttämistä, kun hommat meni perseelleen.”

Myös Työterveyslaitoksen vanhempi konsultti Nina Olin mainitsee tällaisia käyttäytymistapoja esimerkkeinä epäasiallisesta kohtelusta.

–Työnteon jatkuva perusteeton arvostelu ja vaikeuttaminen, tiedonvälityksen ulkopuolelle jättäminen. Työn mitätöinti, annetaan vain vähän työtehtäviä. Yhteisöstä eristäminen, kohdellaan kuin ilmaa, ei puhuta, ei kuunnella, kielletään muita puhumasta. Maineen tai aseman kyseenalaistaminen. Levitetään väärää tietoa, mustamaalataan, tehdään naurunalaiseksi. Koskemattomuuden loukkaaminen, huutaminen ja uhkaavat viestit, hän listaa.

AVL:n saamissa vastauksissa mainitaan lisäksi selän takana juonittelu, syyllistäminen, vaatteiden kommentointi ja ilmeily sekä työntekijöiden eriarvoinen kohtelu. Fyysistä kajoamista ei vastauksissa mainita, mutta tavaroihin kajoaminen mainitaan parissa vastauksessa.

”Sairauslomalle jouduttuani pitkään jatkuneen kiusaamisen jälkeen, oli toimistoni sisustettu uudelleen. Siirretty mapit ja huonekalut. Hävitetty omaisuuttani, jotka olivat opiskeluaikaisiani muistiinpanoja työni tueksi.”

Miten kiusaamiseen on puututtu?

AVL:n kyselyyn vastanneista harva kokee, että kiusaamiseen olisi työpaikalla puututtu tai että puuttumisesta olisi ollut hyötyä.

”Esimies käski ottaa toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Välillä pyysi henkilöä pyytämään anteeksi, mutta usein vain sanoi, että henkilö x on vaan sellainen.”

”Luotiin ”sisäinen reklamaatio” Excel, johon kerättiin pieleen menneitä asioita ja näitä käytiin hyvin yksipuolisesti läpi kerran kuukaudessa. Se tuntui joka kerta siltä, kuin olisi tuomioistuimen eteen mennyt. Samat nimet pyörivät vastuusarakkeessa joka kerta. Kävi meillä myös Lean-konsultti keskustelemassa prosesseista ja tämä oli huonon ilmapiirin parantamiseen ainoa ratkaisu, joka johdolta tuli.”

”Pitkään tilanne sai vain jatkua. Lopulta esihenkilöstä tehtiin niin paljon valituksia, että toimitusjohtaja saapui paikalle haastattelemaan työntekijöitä. Prosessin lopuksi esihenkilö alennettiin rivityöntekijäksi.”

Kiusaamisesta kertomista ja kiusaamiseen puuttumista vaikeuttavat vastausten perusteella sekä työyhteisön jäsenten keskinäiset suhteet että kiusaajan asema työyhteisössä.

”Kiusaamiseen on puututtu vain vähäisesti, esimies on ystävä kiusaajan kanssa.”

”Kun kiusaaja on esihenkilö, tilanne on todella hankala, koska esihenkilö on itse se, kenen pitäisi puuttua kiusaamiseen.”

Ainoaksi ulospääsyksi onkin useille vastaajille ollut irtisanoutuminen.

”Jouduin irtisanomaan itseni. Tuntuu epäreilulta, että kiusaajat saavat jatkaa toimiaan.”

”Itse vaihdoin työpaikkaa. Aika hyvin olen päässyt yli tuosta. Oma tilanne nyt parempi.”

Olinin mukaan työpaikoilla on keinoja puuttua kiusaamiseen, mutta se vaatii toimia ja tahtoa monilla eri organisaatiotasoilla. Työpaikkakiusaamista voidaan hänen mukaansa ennaltaehkäistä muun muassa sillä, että johto viestittää, ettei minkäänlaista häirintää tai kiusaamista hyväksytä. Hän myös painottaa selkeitä toimintaohjeita ja koko työyhteisön sitoutumista sekä kannustaa työyhteisöjä keskustelemaan, millainen käytös on sallittua ja millainen vastuutonta tai epäasiallista.

–Työpaikoilla kohdataan usein vastuutonta työkäytöstä, joka ei varsinaisesti ole kiusaamista. Se tarkoittaa käyttäytymistä, joka häiritsee ja vaikeuttaa työyhteisön toimintaa ja aiheuttaa mielipahaa, ärtymystä ja työmotivaation laskua muissa työyhteisön jäsenissä. Vastuuttoman työkäyttäytymisen puheeksi ottaminen ja lopettaminen on aina esihenkilön tehtävä, Olin huomauttaa.

Olin kehottaa työpaikkoja huolehtimaan, että esihenkilöillä on osaamista ja tietoa, miten puuttua ja selvittää tilanteita. Työterveyslaitoksen Sopuisa-hankkeessa tällä on todettu olevan vaikutusta. Myös sillä on Olinin mukaan merkitystä, että asiaa pidetään aktiivisesti esillä keskusteluissa. Hän muistuttaa, että vain keskustelemalla voidaan rakentaa kulttuuria, jossa työhön liittyvistä asioista voidaan työyhteisössä käydä rakentavaa keskustelua.

–Ristiriitoja syntyy työtä tehdessä, mutta ongelmiksi ne muodostuvat, jos niihin ei puututa tai niitä ei käsitellä.

Minkälaisia jälkiä kiusaaminen on jättänyt?

AVL:n kyselyyn vastanneista moni kertoo kiusaamisen aiheuttaneen niin mielenterveydellistä kuin fyysistäkin haittaa, kuten uupumista, unettomuutta, epävarmuutta, sydämen rytmihäiriöitä, ahdistusta, arkuutta, suolisto-ongelmia, varautuneisuutta, luottamuspulaa, eristäytymistä ja sosiaalisten tilanteiden välttelyä. Moni kertoo kiusaamisen jättäneen jälkensä itsetuntoon ja itseluottamukseen.

Joidenkin kohdalla kiusaaminen on johtanut terapiantarpeeseen ja työkyvyttömyyseläkkeelle joutumiseen. Kiusaamisen koetaan vaikuttaneen negatiivisesti myös yksityiselämään ja vaikeuttaneen uudelleen työllistymistä.

”Työpaikkakiusaaminen pisti alulleen burnout-kierteen, josta vielä vuosienkaan jälkeen en ole päässyt yli.”

”Jäi pelko, että minua ei arvosteta työssä mitä teen, tai teenkö asiat oikein. Liiallinen herkkyys kritiikistä vaikka se olisi sopivaa/ pientä.”

”On vaikea luottaa esimiehen ja työkavereiden sanaan. Vaikea ottaa uusia projekteja ja vastuita. Kotona oma kommunikaatio muuttui samanlaiseksi kuin mitä sai töissä kuunnella.”

Vain yhdessä vastauksessa kiusaamisen kerrotaan aiheuttaneen jonkinlaista sisuuntumista ja toisessa vastauksessa kiusaamiseen suhtaudutaan hämmästyksellä.

”Kiusaaminen aiheutti stressiä, unettomuutta, ahdistusta, vitutusta suomeksi sanottuna, mutta myös uskalluksen etsiä parempaa.”

”Kiusaaminen aiheutti lähinnä ihmettelyä vanhempia ihmisiä kohtaan. Olen kohdannut vastaavaa myöhemminkin ja yleensä aina kyseessä on eläkeikää lähestyvä nainen, joka kokee nuoremman naisen uhkana omalle osaamiselle.”

Kiusaaminen vaikuttaa yksittäisten työntekijöiden työhyvinvoinnin lisäksi koko työyhteisön työilmapiiriin.

”Runsaan kolmen vuoden aikana noin 10 henkilön toimistosta on lähtenyt 16 henkilöä.”

 

Toimintaohjeita työpaikalla kiusatuksi tulleelle löytyy muun muassa Terveyslaitoksen nettisivuilta osoitteesta https://www.ttl.fi/teemat/tyohyvinvointi-ja-tyokyky/tyopaikkakiusaaminen/toimi-nain-jos-koet-etta-sinua-kiusataan.

FAKTA
Keinoja työpaikkakiusaamisen ennalta ehkäisemiseen

Työpaikkaselvitykset
Työhyvinvointikyselyt
Kehityskeskustelut
Varhaisen puuttumisen toimintamallit ja -ohjeet
Ajantasaiset työsuojelun ohjelmat ja suunnitelmat
Perehdytys
Työtehtävien ja -vastuiden selkeä organisointi
Koulutus ja tuki