Opettelin viime kesänä kehräämään. Pikkulapsena opitut taidot palautuivat lihasmuistista, hetken hapuiltuani.
Mummoni, joka taidon opetti ollessani viisivuotias, sanoi, että on sähköä ja on kauppoja, mutta ei uo mikkeä varmuus jot sitä ain riittäjeää. Ensiarvoisen tärkeää on, ettei ole avuton ja neuvoton.
Nyt rukkia polkiessani tajusin, että olen luontojani kotivaraihminen. Esikoisen synnyttyä 30 vuotta sitten perustin keittiön alakaappiin ”kuninkaan herkkukellarin” – lasten nimitys. On säilykkeitä laidasta laitaan, näkkileipiä, marmeladeja, pähkinöitä, kuivattuja sieniä, marjoja ja omenaviipaleita. Herkkukellarin ansiosta ei jatkuvasti tarvitse käydä kaupassa. Ah, mikä elämänhallinnan tunne!
Ja on muutakin.
Viilin valmistaminen. Ainoa eläinperäinen tuote, jota syön, on viili, ja teen sen itse. En kanna muovipurkkeja kaupasta. Lusikallinen viiliä kulhoon, päälle lämmin maito, sekoitus, liina päälle. Ylihuomenna maito on viiliä. Facebookin eräässä ryhmässä nuori nainen kommentoi viilintekoa nostalgiakeskustelussa: ”En suosittelisi maidon jättämistä huoneenlämpöön”. Ei ollut kuullut maitohappobakteereista ja kemiasta.
Kenkienhoito. Hintavat jalkineet kannustavat huolehtimaan kengistä. Suutareita on harvassa, mutta sitä tärkeämpiä he ovat. Kun vie talvikengät huoltoon keväällä ja kesäkengät syksyllä, ei jää kauden alkaessa jalkineitta. Jos kangaskenkiä käyttävä nuorisolainen ostaa nahkakengät, hänelle tulee lahjoittaa kenkälusikka, kenkäharja, hoitoaine ja selkeät ohjeet. Lankki ei riitä. Hoidettu kestää.
Parsiminen. Opettelin jouluna parsimaan reiän villasukassa. Nyt minusta on tullut parsija, mistä olen ylpeä.
Varpuluuta. Pidän äänestä, joka tulee kun rappujen lakaisee varpuluudalla. Siksikin valintani on varpuluuta. Lakaistessani teen myös taivutuksia, koska luuta on varpujen mittainen. Ttieto mikromuoveista on saanut minut voimaan pahoin, joten muoviharjaksiset harjat joista joka vedolla hioutuu muovia luontoon, eivät tunnu oikealta. Onneksi isä ehti opettaa miten luudanteon. Pihassa on koivu, joten materiaali on ilmaista.
Tuhkauurna. Isää haudatessa hämmennyin uurnien hinnoista. Ostimme mustan, samaa tyyliä kuin oli musta arkku. Mutta sitten hankin ohjekirjan ja nikkaroin uurnan, puutavarakin löytyi paloina omasta takaa. Siellä se on valmiina, tarve kun taatusti tulee.
Osaaminen on iloa, se tuo itsevarmuutta ja sen tärkeän illuusion elämänhallinnasta.