PÖYTYÄ/Kyrö. Kyrössä asuva Urpo Lundelin on tuttu näky Kyrön Seudun Kyläyhdistyksen maauimalassa, missä hän käy kesät talvet.
Kesällä Lundelin ui allasta päästä päähän ja talvella hän pulahtaa altaan reunalle tehtyyn avantoon. Kunnon vaalimisen ohella käynti maauimalassa on Lundelinille sosiaalinen tapahtuma, jossa tulee vaihdettua kuulumiset ja muisteltua menneitä.
Littoisista kotoisin oleva Lundelin kertoo veden olleen hänelle läheinen elementti nuoresta pitäen. Lundelin teki pitkän uran kauppalaivoilla, kävi merenkulkukoulun Raumalla ja työskenteli sittemmin suomalaisilla jäänmurtajilla.
Yöt merellä pysyvät mielessä
Helmikuun ensimmäisenä päivänä 1929 syntyneen Lundelinin mielestä kenties hienointa elämässä on ollut tunnelma päiväntasaajan tyvenessä vyöhykkeessä, kun laiva kyntää öistä valtamerta, kuu paistaa ja jälkeen jää pitkä hopeinen vana.
Tällaisia muistoja hänellä on Suomen Etelä-Amerikan linjalta. Se oli 1926 perustettu purjehdusosuuskunta, johon kuuluivat Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö (FÅA), Suomen Valtamerentakainen Kauppa Oy ja Höyrylaiva Osakeyhtiö Bore. Nimensä mukaisesti osuuskunta hoiti rahtiliikennettä Suomen, muun Euroopan ja Etelä-Amerikan välillä.
Moni tietää Etelä-Amerikkaan seilanneista aluksista etenkin S/S Herakleen, joka toi ensimmäisen sotien jälkeisen kahvilastin Suomeen helmikuussa 1946.
Höyry loi saunatunnelmaa
Parhaiten Urpo Lundelinin muistoihin on jäänyt Etelä-Amerikan linjalla seilannut Anja-alus. Laivalla oloa jaksottivat neljän tunnin vuorot.
– Tehtiin neljä tuntia töitä ja sitten oli neljä tuntia vapaata. Välillä oli tunne, että kunpa voisi nukkua kunnolla, Lundelin sanoo.
Vuonna 1926 rakennetulla Anjalla ei ollut saunaa, mutta miehistö pääsi kotoiseen tunnelmaan päästämällä suihkutilaan höyryä.
Jälleenrakennusajan Suomessa syötiin sangen vaatimattomasti. Sen sijaan laivalla ruokaa riitti ja se oli hyvää. Miehistö oli pääosin suomalaista ja tunnelma aluksella tuntui Lundelinin mukaan leppoisalta.
Navigointivarustus oli toista kuin nykyään. Sekstantin ja tähtien avulla saatiin varmuus, että alus eteni aiottua reittiä.
Myös lastausajat satamissa olivat paljon pidempiä kuin tänä päivänä ja niinpä miehistön oli mahdollista tutustua ulkomaiden ihmeisiin.
Liikuntakipinä kytee yhä
Eläkkeellä Urpo Lundelin on ollut vuodesta 1991. Hänen aikanaan laivoilla ei ollut kummoisia kuntoilumahdollisuuksia ja se lienee ruokkinut liikuntakipinää.
Lundelinin rakkaimpia kulkupelejä on vanha polkupyörä, jolla hän on kulkenut uimaan Mellilänjärvelle, sekä lounaalle Maatalousmuseo Sarkaan ja välillä myös Auran keskustaan. Mies aikoo taas hypätä pyörän selkään, kunhan kelit sallivat.
Torstaina olevan 95-vuotispäivän varalle Lundelinilla ei ole kummoisia suunnitelmia. Hänen kaksi tytärtään asuvat pääkaupunkiseudulla ja toinen heistä piipahti jo etukäteen onnittelemassa.
