Virkkus-Hennan vaikuttaessa kuntaministerinä Kataisen hallituksessa kymmenisen vuotta sitten poliittiseen sanastoon tuupattiin käsite “vahva peruskunta”. Tavoitteena oli tehdä isomman mittakaavan kuntaliitoksia.
Ministeriö lähetti Sisä-Suomen salomailta Varsinais-Suomeen kaksi eläköitynyttä kunnanjohtajaa tekemään selvitysmiehinä työtä käskettyä; laatimaan karttaharjoituksia, joiden pohjalta ministeriön peruskuntavisiota ryhdyttäisiin toteuttamaan.
Selvitystyöllä oli ainakin kuntia mittavasti työllistävä vaikutus, sillä ministeriö penäsi kunnilta tämän tästä uusia lausuntoja ja lausuntojen lausuntoja. Hallintoportaan on tapana tehdä itsestään vähintään korvaamaton.
Kuntarajoja viivoittimella uusiksi piirtäneet selvitysmiehet tulivat muistaakseni siihen jossain määrin ennalta arvattavaan lopputulemaan, että Varsinais-Suomessa pärjätään muutamalla kunnalla.
Jäljelle jäävien kuntien nimet olisivat olleet Keski-Turku, Itä-Turku, Länsi-Turku, Pohjois-Turku ja Etelä-Turku sekä luonnollisesti Orippää toisella peellä vahvistettuna. Pitäjähistoriakin sen todistaa, että pieni mutta vahva.
Suuri kuntauudistus tukahtui lopulta vähin äänin. Kävi kuin entiselle räätälille: ei tullut takkia, tuli tuluskukkaro. Sittemmin tuli hyvinvointialueeksi nimetty apparaatti, mutta se on toinen juttu se.
Kansa äänesti ministeri Virkkusen muhkealla äänimäärällä europarlamenttiin vuoden 2014 vaaleissa. Sen seurauksena Belgiaa ja Hollantia ei ole ihan vielä yhdistetty, mutta kukaties sellainen hanke on vireillä.
Toimelias liitosjuna puksuttaa taas. Nyt asialla on evankelis-luterilainen kirkko, joka on nähnyt hyväksi seurakuntien lukumäärän reipashenkisen vähentämisen.
Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa häämöttää ilmeisenä pyrkimyksenä päästä rovastikuntien kokoisiin seurakuntiin, joita olisi uudistuksen jälkeen viisi. Nykyisellään seurakuntien määrä on 46. Monesta kirkkoherrasta on tulossa apupappi.
Vakka-Suomessa ja aiemmin vähän muuallakin pienet seurakunnat ovat yrittäneet piipittää vastaan, muttei se kirkon suunnitelmia hetkauta. Päämäärä on asetettu ja sitä kohti mennään. Kuntalaisten tavoin seurakuntalaisia kyllä kuullaan armeliaasti, mutta kuuntelemisen kanssa on vähän niin ja näin.
Arkkipiispa moitti muutama päivä sitten hallitusta kovasta ja kylmästä ihmiskuvasta. Ettei vaan olis käytännössä sil viisii, että “pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin”.
Jorma Kaarto
toimittaja evp.
jtkaarto@gmail.com