Tarina siitä, kuinka hyvä on, että meillä vielä on Marttilassa vielä oma soteasema…
Perjantaina iltapäivällä yks leikkauksesta toipuva ukkeli kertoi akkelille, että on ihmeellisiä tuntemuksia kropassa. Nostettiin paitaa ja hoksattiin heti, että on ehkä ruususta kyse.
Hetken hämmennyksen jälkeen mentiin terveysasemalle ja sieltä saatiin apu, diagnoosi ja resepti, vaikka ei oltu aikaa tilattu. Suurkiitos!
Oli tuuri, että oli lääkäri paikalla, jos ei, niin sitten oltaisiin menty Lietoon. Ja oma apteekkikin oli auki.
Mietittiin tässä tulevaisuutta, että olisipa varmaan ollut mukava lähteä hämmennyksissään Riihikoskelle apua hakemaan noin vaan muina miehinä. Ja seuraava etappi olisi ollut Turku.
Akkeli