Oppimisen tuen tarve on kasvanut lukioissakin. Hankalaksi asian tekee se, ettei aineenopettajilla ole liiemmälti resursseja antaa lisätukea ja oppimisongelmat kasaantuvat. Pian opiskelija kokee putoavansa kärryiltä yhdessä jos toisessakin aineessa ja itsetunnon tilalle hiipii uupumus.
Koskella on saatu hyviä kokemuksia syksystä alkaen lukiossa työskennelleestä opintovalmentajasta. Hänen ensisijainen tehtävänsä on auttaa nuoria aikataulutuksessa ja tukea tehtävien loppuunsaattamisessa. Valmentajana työskentelevän Johanna Uusituvan mukaan parasta työssä on, kun oppilaan ”mä en osaa mitään” -tunnelma vaihtuu lampun syttymiseen.
Syitä valmentajan tarpeeseen on useita, mutta nykyajan lukio olisi haastava paikka aikuisillekin. Digiloikan mahdollistama asiatulva on valtava ja perinteisiin kirjoihin tottuneen mielestä osin vaikeasti jäsennettävä. Nuorten stressiä lisää jatkuva muistuttelu, kuinka he tekevät nyt elämänsä tärkeimpiä valintoja.
Mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen tuovat Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n tutkimukset, joissa kerrotaan digitalisoitumisen vaikutuksista opiskeluun. Niiden keskeinen viesti on, etteivät tietokoneet ole järin hyviä opettajia. Kohtuullisesta digilaitteiden käytöstä on etua, mutta suurissa määrin tapahtuvan digiopiskelun on huomattu heikentäneen oppimistuloksia ja lisänneen poissaoloja. Kone ei voita elävää opettajaa ja lisäksi kasvavia aivoja pitäisi aktivoida kirjoittamalla kynällä ja piirtämällä käsin.
Opintovalmentajan työ jatkuu Koskella lukuvuoden loppuun, mutta jatkoa voi olla hankeavustuksen myötä luvassa. Toivottavasti niin käy, sillä tarve tuskin poistuu.