Lasit päähän ja sohvalle – 99-kerho pääsi virtuaaliselle Pöytyän matkalle

0
Tuula Lehtonen esittelee virtuaalilasit. Lasit ovat hyvä harjoituskappale: vanhempaa mallia, mutta kevyet.

PÖYTYÄ. Miltä kuulostaa retkeily ja matkailu kotisohvalta käsin? Jos ja kun on vaikeaa lähteä oikeasti liikkeelle, sen mahdollisuuden tarjoaa virtuaalimatkailu. Kyse ei ole seinälle heijastettavista lomadioista eikä dokumenttielokuvastakaan, vaan kovasti aidon kaltaisesta kolmiulotteisesta kuvaelämyksestä.

Turun Lähimmäispalveluyhdistyksen hankkeessa on yhdessä iäkkäitten kanssa suunniteltu mitä esitellä virtuaalisilla kotimaanmatkoilla. Pöytyä on yksi ”matkakohteista”, muut ovat Laitila ja Parainen.

Kuvia katsellaan virtuaalilaseilla, jotka asetellaan nenälle.

–On aina melkoinen yllätys, miten elävän ja aidon tuntuinen laseilla näkyvä maisema on, virtuaalihankkeen projektityöntekijä Janiina Lehtonen sanoo.

Virtuaalilaseilla katsottava kuva-aineisto on nyt viittä vaille valmis. Sisällön suunnittelevat paikalliset seniorit käyttäen paikallisia luonto-, taide- ja muita kulttuurisisältöjä. Lehtonen sai vinkin mukavasta joukosta, viikottain kokoontuvasta ”99-kerhosta”. Kerho innostui ja lähti mukaan. Suunnittelussa oli lähtökysymyksenä ”mitä haluaisit näyttää kotiseudustasi muille”.

Virtuaalisella Pöytyän-matkalla käydään Luontokapinetissa ja Enkelipuistossa, tavataan Riihikosken karhut ja katsellaan huikeaa maisemaa Yläneen näkötornista sekä pistäydytään Vanhassa Palikassa.

–Ideoita tuli paljon, Lehtonen sanoo.

Koska virtuaalisuus ja itse käyttölaite, virtuaalilasit, oli kerholaisille uusi asia, sisällön suunnittelu aloitettiin tutustumalla laitteeseen.

–Eka kerta oli kyllä jännä. Tuntui että puttoon veteen, kun muka seisoin siellä, sanoo Marja Raittinen. Raittinen on yksi virtuaali-Pöytyän sisällön sunnittelijoista.

Tätä on AR, ”lisätty todellisuus”, joka yhdistää todelliset ja virtuaaliset kohteet ja tältä se näyttää padin ruudulla. Turun linnan puisto vuonna 1827. Suuri aitta on digitaalisesti palautettu paikoilleen ja turkulaiset, jotka liikkuvat maisemissa ja kertovat elämästä 200 vuotta sitten. Kuva: Ctrl Creativity

Se, miltä kuva virtuaalilaseilla näyttää, muistuttaa paljon kuvien katselemista View Master -kuvakiekkolaitteella. 1970-luvulta tuttua muovista katselulaitetta pideltiin silmillä ja näkymä oli lähellä kolmiulotteista. Virtuaalilaite on saman tapainen, mutta kuva on aidommin kolmiulotteinen. Kolmiulotteisuuden tuntu tulee siitä, että kummallekin silmälle näkyy sama kuva, mutta hieman eri kulmasta.

Erityistä virtuaalilaseissa on 360 asteen näkymä. Kääntää päätä mihin suuntaan tahansa, näkyy aina eri osa näkymää: lattia tai maa jalkojen alla, katto tai taivas, jotain edessä, sivuilla tai takana. Vaikutelma on kuin olisi ihan oikeasti kuvassa sisällä.

Erityistä on sekin, että virtuaalisuus voi parantaa saavutettavuutta: kohde tulee ihmisen luokse, kun ihminen ei enää itse lähde mihinkään. Virtuaaliaineistoa on olemassa maailman kulttuurikohteista, taidemuseoista ja luonnon ihmeistä.

Lehtonen kertoo, että laseja on jo kokeiltu seniorien kanssa. Alkujännitystä on, kuten tapaa uusien vempaimien kanssa olla, mutta kun sen yli mennään, päästään nauttimaan. Virtuaalielämys on joskus voimakas.

–Voi tulla muisteluita ja tarinoita, tai kyynel silmään, mutta kokemukset ovat olleet myönteisiä, päällimmäisenä on ilo ja riemu, Lehtonen kertoo.

Virtuaalikamera on jalkapallon kokoinen ja muotoinen 360 asteen stereokuvakamera, jossa on 6–8 linssiä. Linssit kuvaavat yhtäaikaisesti eri suuntia, mikä onkin tekniikan ”salaisuus”. Kuvauksen ja kamerat hoitaa virtuaalikuvauksiin erikoistunut turkulainen Control Creativity.

–Kuvauspäivänä oli yläkerran kanssa välit kunnossa, sää oli täydellinen, oli hyvä päivä kuvata, Lehtonen kertoo.

Oli hyvä hankikanto ja päästiin rämpimättä Enkelipuiston mäelle. Korkealta paikalta oli hyvä kuvata 360 asteen näkymä.

–Kuvaaja kiipesi näkötorniin ja sai upean kuvan maisemasta.

Lehtonen kertoo, että kuvatessa hän ja Enkelipuiston isäntä Kyösti Iitti kyyristelivät ison kiven takana, etteivät näkyisi kuvassa – kaikki kun näkyy kokomaisemakameraan.

Hankkeen toisena virtuaalisena elämyksenä on niin sanottu lisätty todellisuus, ”AR”. Se tarkoittaa tietokoneen, kännykän tai padin ruudulla katseltavaa reaaliympäristöä, tilaa tai maisemaa, johon saadaan ohjelmalla jokin lisätty elementti. Elementti voi olla esimerkiksi Luontokapinettiin sisään asteleva hirvi.

Kun virtuaali-Pöytyä on valmis, sen voi viedä katseltavaksi vaikkapa kotihoidon kautta koteihin, seniorikerhoihin ja palvelutaloihin niin Pöytyällä kuin muuallakin – ihmisille, jotka eivät itse pääse liikkeelle.

Jo yli 2000 ihmistä jo päässyt kokemaan valmiina olevaa muuta materiaalia.

–Vaikkei voisi enää matkustaa, virtuaalisesti voi päästä vaikka tuntureille tai Pariisiin tai Enkelipuistoon.

Hankkeen on rahoittanut Varsinais-Suomen liitto.