Kirjoittajavieras Sanna Pitkänen: ”Terveisiä valintojen rajamailta”

0

Varsinais-Suomen aluevaltuuston viime viikolla vahvistamissa palvelustrategian täydennyksissä määriteltiin tavoitteita muun muassa ikäihmisten palvelurakenteeseen, palveluvalikoimaan, palvelujen yhteensovittamiseen sekä periaatteita tuottajavalintaan ja palveluverkon muodostamiseen. Asian valmistelun aikana ei kuultu valittua vanhusneuvostoa siten, että jäsenet olisivat saaneet keskustella asiasta kasvotusten. Sen sijaan lyhyen, 7.3.–22.3. välillä pidetyn lausuntokierroksen aikana, jäsenet olivat saaneet kommentoida sähköpostitse täydennysesitystä, jonka pohjalta oli koottu Varhan vanhusneuvoston lausunto asiaan liittyen.

Laki velvoittaa hyvinvointialueen päätöksenteossa kuulemaan asukkaita ja palvelujen käyttäjiä, joilla on myös oikeus osallistua ja vaikuttaa hyvinvointialueen toimintaan. Asukkaita edustaa myös aluehallituksen asettamat nuorisovaltuusto tai vastaava nuorten vaikuttajaryhmä, vanhusneuvosto sekä vammaisneuvosto ja näiden toimielimien tehtävänä on tuoda kohderyhmiensä ääni kuuluviin hyvinvointialueen toiminnassa ja päätöksenteossa.

Palvelustrategiaan ja sen pohjalta tarjottaviin palveluihin vaikuttaa yhä kasvavassa määrin hyvinvointialueen talous ja laki asettaa velvoitteita myös talouden kestävyyden osalta. Talouden sopeuttamisen suhteen vaatimukset ovat todella kovat, koska taseen kertynyt alijäämä on katettava kolmen vuoden kuluessa, muutoin valtiovarainministeriö voi käynnistää arviointimenettelyn. Viranhaltijat siis joutuvat arjessa tasapainoilemaan monen haasteen väliltä; kasvavien tarpeiden, hoitotakuuaikojen, tiukkenevan talouden ja vähenevän henkilökunnan.

Arjessa, palvelujen tuottamisen hetkissä on yhä useammin kyse juuri huonojen vaihtoehtoehtojen puntaroinnista, pienimmän haitan hakemisesta, elinajanodotteen arvioinnista, priorisoinnista ja samaan aikaan talouden raamien sisällä pysymisestä. Mielikuvat hilkkapäisistä valkoisiin mekkoihin pukeutuneista terveyssisarista ovat vaihtuneet nykytodellisuuteen, jonka hyvin harvat luottamushenkilöt aidosti tuntevat.

On suuri riski, että asukas-, luottamushenkilö- ja viranhaltijatasot alkavat elää omaa elämäänsä, jolloin kaikille tasoille muodostuu oma historiansa ja kulttuurinsa. On ymmärrettävää, että viranhaltijat juoksevat kasaan asioita, jotka ovat välttämättömiä lakisääteisten tehtävien hoitamiseksi ja alueen asukkaiden palvelujen turvaamiseksi. On luonnollista, että luottamushenkilöiden ja eri sidosryhmien kuulemiseen liittyvä työ, kuten kokousten ja sidosryhmätapaamisten järjestäminen ja lausuntojen pyytäminen koetaan mahdollisesti edellä mainittuja asioita turhemmiksi.

Kyse on kuitenkin suuremmasta valinnasta, demokratiasta. Hoiva ja turva ei yksin riitä, vaan suomalaisen yhteiskunnan perusta muodostuu demokraattisesta päätöksenteosta, jossa kaikki julkinen valta toimii lainsäädännön asettamissa rajoissa sekä kunnioittaa demokratiaa ja perusoikeuksia.

Itse asiassa pikkusormen antaminen kiireelle voi viedä koko käden, tässä tapauksessa asukkaiden mahdollisuuden vaikuttaa omien palvelujensa tuottamistapoihin, luottamushenkilöiden käytössä olevan valmisteluaineiston heikkoon laatuun ja suuremmassa mittakaavassa asukkaiden luottamuksen tasavertaiseen ja oikeudenmukaiseen kohteluun. Ja tämä on vaarallinen tie, sillä rahaan ja kiireeseen vetoaminen ja niiden voitto demokratian peruselementeistä rapistuttaa mitä tahansa julkista organisaatiota hyvinkin lyhyellä aikavälillä. Demokratiasta ei saa tulla hyvinvointiuudistuksen uhri, vaan suurin voimavara.

Sanna Pitkänen
aluevaltuutettu (kok.)
Pöytyä

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän