Auran kirkko huokuu keskiajan kajastuksia

0
Roomalaiskatolisen kirkon parhaan käsityötaidon perinteiden mukaisesti, lehmuksesta taidokkaasti veistetty reliefi on Auran kirkon vanhimpia esineitä. Tekijän nimeksi on jäljitetty Mathias Reiman.

KIRKKOKIERTUE-JUTTUSARJA: Auran kirkko.
Auran kirkossa on ehkä Suomen hienoin kirkkolaiva. Se on yksi harvoista sisämaassa, sillä tyypillisesti laivoja on saariston ja rannikon kirkoissa.

Auran laiva on nelimastoinen klipperi, rahtilaiva. Kyljessä töröttävät silti kymmenet hurjat tykit ja taidokas takilointi on uljas. Pohjassa on soma kansanomainen kukkakoristelu. Perässä puhaltaa torveensa reipas miekkonen, seisoen lieskaa puhaltavan lohikäärmeen pään päällä. Tuuliviirinä on punainen kana.

Ei tämä malli olisi merillä menestynyt, mutta eivät vanhimmat kirkkolaivat pienoismalleja olekaan.

Seurakuntalaiset ovat pitäneet laivoista, mutta niitä ei juuri ole arvostettu. Kun värit haalistuivat, paperipurjeet hapertuivat ja naruköydet rispaantuivat, laivat nostettiin portaikkoon tai kostealle vintille, ne menivät pilalle ja hajosivat. Auran laiva virui kirkon tapulissa yli 100 vuotta, kunnes siitä tuli oikeasti vanha eli arvokas. Se konservoitiin vuonna 1986 ja siellä se taas seilaa. Laivan tekijä on jäänyt unohduksiin.
(Juttu jatkuu kuvagallerian jälkeen.)

Esineistöä eri ajoilta

Katolisen ajan veistoksia ei aina hävitetty, vaikka pyhimysten kunnioittaminen luterilaisessa kirkossa kiellettiin, vaan ne ripustettiin sivummalle.

Auran kirkon vanhin esine on vanhasta kirkosta: itäseinän krusifiksi 1600-luvulta. Se on pappi Harri Ruskeepään suosikki. Toinen suosikki on sekin vanhasta kirkosta talteen otettu alttarin reliefi, kuten on saarnatuoli ja kuorin kristallikruunu. Ja tietysti laiva. Itse asiassa hän pitää koko kirkosta.

–On hienoa, että esineistöä on eri ajoilta, 220 vuoden ajalta.

Alttaritaulun alapuolella on hieno puinen reliefi, jossa Jeesus on oppilaineen aterialla. Aihe on maailman tutuimpia. Pöytään käynyt ryhmä on tulkinta Leonardo da Vincin lähes yhdeksänmetrisestä seinämaalauksesta (1498) Milanossa – ja tuttu Suomessa jo 1680-luvulla.

Liukuhihnamaalari Heickellin alttarimaalaus

Alttaritaulu ei ole yhtä vanha. Sen maalasi vuoden 1927 suuren remontin päätteeksi Arthur Heickell (1873–1958).

Remonttibudjetti oli tiukka, mutta Heickell tuli palkkioneuvotteluissa vastaan sen verran, että korjasi saarnatuolin samaan hintaan.

Alttaritaulu esittää Raamatun kolmea tärkeintä hahmoa. On Jeesus, seurassaan itse Mooses, israelilainen kansanjohtaja ja 10 käskyn laatija, sekä taitava ennustaja ja Mooseksen oppien tulkitsija, profeetta Elia. Taulu on fantasiamaalaus, koska kolmikko ei todellisuudessa tavannut.

Heickell oli tuottelias ja maalasi paljon meitä suomalaisia aina sykähdyttäviä merimaisemia ja Lappi-aiheita. Maalauksia saattoi syntyä 30 yhdessä päivässä, osa on upeita. Hänen töitään on edelleen taidemarkkinoilla, mutta mitään sijoituskohteita ne eivät ole.

Hämärä, kynttilä, sähkö

Valaistusratkaisu toteutui hitaasti ja vaiheittain. Kun turkulaisen kauppias J. J. Schultzin lahjoittama pienempi vaskinen kynttiläkruunu ripustettiin vanhan kirkon kattoon vuonna 1740, kruunun kuperista muodoista heijastuva vahakynttilöiden valo oli melkoinen ihme. Siihen asti oli ollut vain alttarilla kaksi vahakynttilää. Koteja valaisi päre ja tuli uunissa. Ylipäätään pimeän aikaan nukuttiin.

Valoisuus lisääntyi, kun lahjakruunun rinnalle ostettiin iso vaskikruunu. Valaistus parani taas 100 vuoden kuluttua, kun vauras leski Maria Ylitalo Järykselästä lahjoitti empiretyylisen kristallikruunun. Lasisärmistä kimaltelevan valon on täytynyt olla lumoava, ja taattu puheenaihe pitkäksi aikaa. Neljännen kattokruununsa kirkko sai vuonna 1900, sekin lahjoituksena varakkaalta tilanomistajalta.

Kyntteliköt yleistyivät Suomen kirkoissa 1800-luvun puolenvälin jälkeen, kun oli keksitty parafiini ja kynttilöitten teollinen valaminen. Kynttilöitä ei silti tuhlattu, vaan ne sytytettiin niin kodeissa kuin julkisissa tiloissa jouluna ja muina pyhäpäivinä. Edelleenkin meillä on tapana asetella polttamattomia kynttilöitä esille, vaikka varsinaisesti vaurauttamme emme niillä viestittäisikään.

Sodan jälkeen vedettiin sähköt.

Turun porvarit

Turkulaiset porvarit eli kauppiaat Niilo Kock ja Schultz lahjoittivat kirkkoon paljon kaikenlaista tavaraa. He olivat Lyypekistä 1600-luvun alussa tulleitten sukujen menestyneitä jälkeläisiä. Kock oli jopa niin varoissaan, että lahjoitti Turun tuomiokirkkoonkin suuren krusifiksin, jonka sai komeasti esille kuorin ylle.

Kummallekin kauppiassuvulle oli kehkeytynyt kytkös Auranmaahan. Schultzit ostivat Riihikosken rusthollin ja Kockin leski Sara Kock muutti Auraan pakoon Turun levottomuuksia Isovihan eli Venäjän alettua miehityksen vuonna 1700. Hyviin porvaristapoihin kuului lahjoittaa kirkolle kiiltäviä esineitä.

Missä on Markus?

Saarnatuolin rakennutti ja lahjoitti edelliseen kirkkoon kauppias Schultz. Koristelut hän tilasi kiertävältä maalarilta Lauri Myralta (k. 1712), joka oli Turussa valmistunut, jo maineikas maalarinkisälli. Hänellä oli CV kunnossa: hän oli ollut kunnostamassa tuomiokirkkoakin. Myöhemmin hän pääsi Maskun kirkkoon maalaamaan muotokuvat kuningasparista, Kaarle XI:sta ja Ulrika Eleonorasta.

Saarnatuolin Myra on maalannut 1690-lukuiseen tapaan tutut hahmot: Jeesuksen ja opetuslapsista Luukaksen, Matteuksen ja Johanneksen. Markusta ei ole, vaikka hänelle olisi paikka. Yksi kehys on tyhjä.

–Lieneekö maali loppunut kesken vai mikä, pohtii Auran kirkkoa tutkinut Ari Vilén . Tai sitten loppui palkanmaksu tai tuli sanomista tai kiertävä maalari vain jatkoi matkaansa.

Uuden kirkon rakennustyö

Auran kirkko sijaitsee vanhassa Prunkkalan kylässä. Samalla paikalla oli pitäjän ensimmäinenkin kirkko, mahdollisesti jo 1500-luvulta. Siitä ei ole jäljellä kuin tieto olemassaolosta, mutta seuraava kirkko tunnetaan. Sen esineet ja sisustus otettiin talteen, kun seurakuntalaiset purkivat kirkon ja alkoivat tehdä uutta eli nykyistä kirkkoa vuonna 1804.

Rakentaminen on aina ollut kallista. Aurassa nykyisen kirkon rakentamista rahoitettiin myymällä vanhan kirkon hirret. Ne ovat hyvässä tallessa Turussa, Kakskerran Myllykylän kylässä, yksityiskodin vankkana rakenteena edelleen. Vanhan kirkon ovi myytiin aitan oveksi. Se on nyt museoesineenä tien toisella puolella Poikettavassa, joka on entinen lainaviljavarasto.

Kirkkorakentajakuuluisuus, aikansa Alvar Aalto, Mikael Piimänen rakensi ja valvoi pitäjäläisten talkoorakentamista. Hän teki piirustuksetkin, mutta ne eivät menestyneet hyväksyjätaholla, Tukholman yli-intendentinkonttorissa, jossa haluttiin yhtenäistää valtakunnan kirkkomallisto. Tukholmasta tuli piirustukset, Piimänen rakensi ja vähän sovelsikin. Hyvä tuli.


FAKTA

Missä? Turuntie 437, Aura
Milloin? Vuonna 1636 samalla paikalla oli kirkko, rakennettu mahdollisesti jo 1500-luvulla. Seurakunnan toinen kirkko rakennettiin vuonna 1691. Nykyinen valmistui 1804.
Koko: Istumapaikkoja 450
Avoinna: Tiekirkkona kesällä 2024. Avoinna 10.6.–20.6. (ma–pe klo 10–16) ja 24.6.–16.8 (ma-pe 10–18 ja su 11–15).
Opas paikalla 10.6.–28.7. 2024 (klo 11–16).
Muuta: Kotiseutuyhdistyksen kesäkahvila ja näyttelytila Prunkkalan Poikettava tien toisella puolella, avoinna 9.6.–25.8. su klo 11–15


SANOTTUA

”Kohta se viedään Prunkkalaan”, sanotaan, jos kunto näyttää kehnonlaiselta. Kirkon ympärillä onkin hautausmaa, jota ympäröi vuonna 1890 rakennettu komea kiviaita.
Prunkkalalaiset olivat Ruotsin aikoina kovia valittamaan muun muassa papeistaan. Oli pappeja, jotka olivat turhankin persoja ruoka- ja viinatarjoiluille ja aina eivät omat konstit riittäneet. Kerrotaan kuninkaan lopulta kyllästyneen valituskirjelmiin, ja kun ei kukaan kelvannut, hän lähetti kirkkoherraksi hovinarrinsa. Auralaiset pitävät tarinasta ja kertovat sen mielellään, kun kirkosta puhutaan. Se hiven siinä on totuutta.


Lähteet:
Kulttuuriympäristön rekisteriportaali. Museovirasto
Stemp, Richard: Kirkkojen ja katedraalien kieli. Mitä kirkkojen arkkitehtuurin ja taiteen yksityiskohdat kertovat. 2011
Suomen kulttuurihistoria 1. toim. Päiviö Tommila, Aimo Reitala & Veikko Kallio. 1979
Vilén, Ari: Auran seurakunta 1917–2017. 2017

Juttu Auran kirkosta aloittaa Auranmaan Viikkolehden kesä juttusarjan, jossa tullaan vierailemaan Auranmaan alueen kirjoissa ja ihmettelemään mielenkiintoista esineistöä ja menneisyyttä.

 

JÄTÄ VASTAUS

Kirjoita kommenttisi!
Kirjoita nimesi tähän