ORIPÄÄ. Yläneeltä kotoisin oleva ja nykyisin Oripään Makkarakoskella asuva Juha Karppinen, 64, ihastui Vespoihin, kun hänen turkulainen kaverinsa Kalervo ”Kale” Rautio rakensi heikkokuntoisistakin aihioista uutta vastaavia skoottereita.
Nyt jo edesmennyt Rautio onnistui välittämään Karppiselle harvinaisen yksilön vuodelta 1972, jolla oli ajettu vain 7 500 kilometriä.
– Minä purin sen osiksi, Kale kävi tekniikan läpi ja yläneläinen Juhani Vehanen hoiti maalauksen. Yhdessä Kalen kanssa kokosimme Vespan taas ajokuntoon, Karppinen kertoo.
Vespa on ollut hänellä viitisentoista vuotta ja nyt matkamittarissa on 8 030 kilometriä.
Hyvällä jousituksella varustettu skootteri tarjoaa mukavampaa kyytiä kuin pikkupyöräiseltä osaisi odottaa. Vespalla pysyy muun liikenteen tahdissa ja taival taittuu hyvinkin vikkelään, mikäli uskallusta riittää. Karppinen toteaa peuroja olevan niin paljon, että on parempi ajaa rauhallisesti.
Ajonautintoa täydentää tyylikäs muotoilu, jonka linjakkuus tuo mieleen ampiaisen.
Vespalla on metkunsa
Italialaisen lentokoneinsinööri Corradino D’Ascanion kerrotaan aloittaneen Vespan suunnittelun luonnostelemalla paperille tuolin, ohjaustangon, kaksi pyörää ja takapyörän viereen moottorin. Hänen päämääränään oli luoda toisen maailmansodan jälkeisiin oloihin nykyaikainen liikenneväline, josta tulisi yleinen kuin polkupyörä, suorituskykyinen kuin moottoripyörä ja mukava kuin auto.
Karppinen tuumaa Vespan olevan yksinkertainen, mutta välillä se kehittää aivonystyröitä kutkuttavia metkuja.
– Yhtenä alkukesänä lähdin neljä kertaa reissuun ja kolmena kertana minut sekä Vespa jouduttiin hakemaan pakettiautolla kotiin.
Pitkään Karppinen ihmetteli käyntihäiriöitä ja moottorin taipumusta sammua vajaan kymmenen kilometrin jälkeen. Kotipihassa jäähtynyt Vespa toimi taas moitteetta, mutta ajossa sama vaiva toistui.
Syyksi paljastui vanha kondensaattori. Se lakkasi lämmetessään toimimasta ja samalla pimeni sytytys. Uuden kondensaattorin myötä ongelma poistui. Juuri muita osia Vespaan ei ole tarvinnut vaihtaa. Esimerkiksi kaikki vaijerit ovat alkuperäisiä.
Pieni arkinen kikka liittyy skootterin sammuttamiseen. Bensahana on muistettava sulkea heti, jos moottorin aikoo saada ensipotkaisulla käyntiin. Mikäli hana unohtuu auki, tulppa tulee kastumaan.
Kaksipyöräiset olivat tärkeitä
Juha Karppinen on keskittynyt vuosien varrella ennemminkin autoihin kuin kaksipyöräisiin, mutta kotonaan hänellä on molempia. Työn alla ovat vuosimallin 1966 Toyota Corona ja DKW:n moottorilla varustettu Pyrkijä-tavaramopo.
Karppinen kertoo mopojen, skootterien ja moottoripyörien olleen hänen nuoruusvuosinaan monille tärkeitä kulkupelejä. Nuoret kokivat niillä ajaessaan vapauden huumaa ja samalla he oppivat korjailemaan pikkuvikoja sekä tulemaan toimeen tekniikan kanssa.
60-luvun lopun Yläneeltä Karppinen muistaa yhden Vespankin, mutta isorenkaiset kaksipyöräiset olivat hiekkateillä suositumpia. Vespa kuului Uudessakartanossa asuneelle miehelle, joka kävi sillä Karppisen vanhempien kaupassa.
Juuri sellaiseen ajoon Vespa olikin suunniteltu. Esimerkiksi Karppisen omassa Vespassa on satulan alla koukku, joka on tarkoitettu kauppakassille. Tarvittaessa skootterin on voinut varustaa kuljetustelineillä ja joissain malleissa tavaratilaa löytyy katteiden alta.
