Yhteistyö kotiseutumuseon kanssa tekee myyntinäyttelystä ainutlaatuisen, sillä viitseliäät, lempeät ja kekseliäät tuotokset istuvat niin hienosti museon pirttiin, että ihan kuin ne kuuluisivat olla siellä. Käsityöperinteen kunnioitus ja arvostus huokuu myös kävijöiden ajatuksissa. Kotiseutumuseolla ei paljon Temusta keskustella ja jos keskustellaan, ei sitä uskalla lehteen laittaa, sillä ne sanat eivät ole kovin ylistäviä.
Pihaan ja puutarhaan
Helyjen ja Heinäseipäiden teemana on tänä vuonna piha ja puutarha. Paikalla on kahdentoista käsityöläisen tuotteita, joiden tuotteet ovat enemmän tai vähemmän väännettävissä pihateeman alle. Uutena tekijänä mukaan on saatu Laura Arola, joka tekee muinaisteknisiä käsitöitä, kuten melkein arkeologisilta ja hyvin säilyneiltä näyttäviä pronssikoruja. Arolan käsissä koirankarvatkin vääntyvät villalangaksi. Samojedin karvat sopivat aivan yhtä hyvin lankamateriaaliksi kuin moni muu villamateriaali. Arolan lisäksi paikalla ovat perinteisesti mm. Rintalan tilan lammastuotteet, Nanna Korkiakosken Tie to Heaven kierrätysmateriaalituotteet, Katri Virtasen Nupparin käsinpainetut kodintekstiilit ja Maarit Ailion sisustustaulut ja tyynyliinat.
–Meillä on joka vuosi vaihtuva teema sen takia, että jokainen koittaa tehdä jotain uusia tuotteita. Tarkoituksena on pitää myyntinäyttelyssä uudistuva henki, jotta me kehittyisimme itse eikä näyttely polkisi paikallaan. Tämä on meille käsityöläisille taloudellisesti todella tärkeä myyntinäyttely ja samalla tapa tuoda omaa työtä esille. Elantommehan tulee tosi pienistä erilaisista virroista, kertoo Katri Virtanen .
–Toisille teema sopii helpommin. On tietenkin helpompi piirtää kukkakortteja kuin alkaa takoa raudasta jotain, Virtanen naurahtaa.
Helyjä ja Heinäseipäitä ei ole vain pehmeiden asioiden hipsuttelua ja ihastelua. Kovat materiaalit, kuten savityöt, nahka, remmit ja taontatyöt houkuttelevat myös miehiä näyttelyyn. Jumiaseman sepäntyöt edustavat yhdeltä osalta hyvin ainutlaatuista työtä.
Kädet rikki takomalla
–Suomessa ei taida juuri kukaan muu takoa rosterista eli ruostumattomasta teräksestä sepäntuotteita, kertoo Kristian von Pfaler .
–Joskus joku sanoi minulle, että se on aika mahdotonta hommaa ja tietenkin otin sen vastaan haasteena, nauraa von Pfaler.
Rosterin takomisessa on haasteellista löytää juuri oikea lämpötilan takomiseen.
–Jos liian kylmää rosteria yrittää takoa, hakkaa kätensä rikki. Rosteri vaatii korkeamman lämpötilan takomiseen, mutta jos yrittää takoa sitä liian kuumana, se alkaa murtumaan. Olen kuitenkin löytänyt oikean tavan tehdä tätä ja ylittänyt tuon haastekynnyksen, von Pfaler myhäilee tyytyväisenä. Jumiasemalta näyttelyn teemaan löytyy grillausvälineitä ja mm. amppelikoukkuja.
Käsityöläisten yhteenliittymä tuottaa tekijöille yhteenkuuluvuuden lisäksi ihan konkreettisia tuloksia. Helyjä ja Heinäseipäitä-kollektiiviksi myyntinäyttelyn ja sen suunnittelun voisi leimata senkin takia, että esimerkiksi Jumiasema ja Nahka ja Naskali ovat tehneet myyntiin myös yhteistuotteen.
–Tässä vyössä on yhdistettynä minun takomani solki ja Katri Peltosen nahankäsittelytaidot, von Pfaler esittelee.
Näyttelytilassa kuuluu ihastelevia puheenvuoroja. Työmäärää osataan selvästi arvostaa, eikä se realistinen tuntityö yleensä näy hinnassa. Hesburgerin kassalla pääsisi varmasti parempiin tuntiansioihin, mutta käsityöläiset saavat toteuttaa itseään paremmin kuin kerroshampurilaisia tehdessä. Innovaatioita on myös hauska seurata.
–Minua alkoi ärsyttämään, kun perunan keittovedet läsähtivät aina hellalle. Siksi kehitin tällaisen hellavahdin, von Pfaler esitteli pientä metallista tarve-esinettä, joka sujautetaan kattilan kannen väliin estämään ylikiehuminen kattilan kannen kanssa.