PÖYTYÄ/Yläne. Yläneen kirjaston näyttelytilassa saattaa erehtyä paikasta. Onkohan nyt tultu liian kuumassa pestyjen vaatteiden kuivatusnaruille? Ei suinkaan, vaan kyseessä onkin Tuula-Anneli Mäki-Laurilan näyttely, Nuken pyykkipäivä.
Pyykkinaruille on ripustettu kymmeniä suloisia nukenvaatteita, jotka ovat saaneet kaavansa suoraan Mäki-Laurilan omasta päästä.
–Ensin tulee se idea ja sitten vaan piirrän kaavat päästäni suoraan kankaalle ja alan tekemään. Ei sitä aikoinaankaan ollut mitään valmiita kaavoja, vaan tehtävät vaatteet piti hahmottaa ja sitten vaan tehdä. Kokemus on opettanut, Mäki-Laurila kertoo.
Idea nukenvaatteiden tekemiseen tuli alun perin seurakunnalta. 85-vuotias Mäki-Laurila meni pari vuotta sitten seurakunnan tilkkupiiriin mielenkiinnosta.
–Tein ensin lahjoitetuista kangastilkuista lastenvaatteita, sellaisia, mitä niistä nyt sai tehtyä, kun palat olivat aika pieniä. Tilkkupiirin vetäjä Saija Teinilä alkoi kyselemään, että josko voisin tehdäkin nukenvaatteita, sillä ainakin päiväkerho tarvitsisi niitä, Mäki-Laurila muistelee.
–Parin vuoden ajan olen löytänyt jotain kankaanpalasia omistakin varastoista. Olen tehnyt myös niistä nukenvaatteita. Nukenvaatteet ovat kyllä aina kiinnostaneet minua.
Pyykkinarulta löytyy raikkaita mekkoja, raidallisia pyjamia, henkselihaalareita ja kaksiosaisia vaateparsia moneen lähtöön.
–Olen iloinen, että tämän ikäisestä on jotain hyötyä. Tuntuu, että meidän ikäisemme ovat jo vähän yhteiskunnan taakkaa, joten iloitsen siitä, että tässä saa tehdä jotain hyödyllistä, Mäki-Laurila tuumailee.
Näyttelyssä olevat nukenvaatteet ovat myynnissä. Tuotto menee suoraan hyväntekeväisyyteen eli seurakunnan lähetystyöhön.
–Tämä homma on terapeuttista. Ei siinä tekemisen tuoksinnassa muista, että on olkapää kipeä, Mäki-Laurila hymyilee.
(Juttu jatkuu kuvien jälkeen.)
Nuket ovat olleet Mäki-Laurilalle tärkeitä lapsuudessa.
–Ensimmäisenä nukkena minulla oli äidin tekemä nukke, jonka osista osa oli ostettu. Sodan jälkeen tavarataloissa myytiin nuken päitä, jalkoja ja käsiä. Äiti teki sille vartalon vahvasta miesten housukankaasta ja täytti sen sahanpurulla. Se on vuodelta 1945. Seuraavan nuken sain vuotta myöhemmin. Sillä oli posliininen pää, joka meni rikki, kun tiputin sen vahingossa. Sen toisen nuken nimi oli Elisabeth. Elisabeth sai kyllä uuden pään sitten sen vahingon jälkeen, Mäki-Laurila muisteli.
Tuomas Honkasalo
Tuula-Anneli Mäki-Laurilan valmistamat nukenvaatteet ovat esillä Yläneen kirjastossa heinäkuun loppuun asti.