–Ensimmäiset kuvani olen ottanut filmikameralla ratsastusleirillä. Minulla on vieläkin tallessa albumi, johon kuvat kiinnitettiin, Lehtilä muistelee.
Kuvaus ei aina ole ollut häntä kiinnostava aihe.
–Ekan järkkärin sain blogini lukijalta, kun tämä ystävällinen lukija oli saanut minulta tukea vauva-arkeensa ja halusi lahjoittaa vanhan järjestelmäkameransa minulle. En ollut silloin vielä niin kiinnostunut kuvaamisesta, koska perusdigikameralla ei ollut niin paljon mahdollisuuksia säätää kuva-asetuksia, Lehtilä tunnustaa.
Järjestelmäkamera vei kuitenkin mennessään. Lehtilä tekee myös lähihoitajan töitä ympärivuorokautisessa palveluyksikössä ja opiskelee sairaanhoitajaksi. Pöytyälle muuttaminen on mahdollistanut kaksilapsisen perheen ja puolison laajentamisen, sillä taloudesta löytyy koira, kaksi kissaa, kani ja lauma kanoja.
–Juuri kuvasin kanojani, ne ovat niin hauskoja, Lehtilä naurahtaa ja sanoo pitävänsä tavallisista kuvauskohteista.
Visuaalista elämää
–Olen valtavan visuaalinen. Se näkyy elämässäni monella eri tavalla; sisustuksessa, väreissä, vaatteissa ja kaikkialla ympärilläni. Luonnossa näen erityisen paljon kauneutta. Välillä tuntuu, että nappaan silmilläni kuvia kauneudesta ikään kuin silmät olisivat arkikamerani, Lehtilä kertoo.
–Elän varmaankin keskimääräistä visuaalisemmin. Minulla on taito nähdä kauneutta ja kuvattavaa myös sellaisissa paikoissa tai sellaisista kohteista, joissa ihmiset eivät tavallisesti näe mitään kuvattavaa. Minulle on kerrottu, miten saat tavalliset asiat näyttämään kauniilta, Lehtilä pohtii annettua kuvaamisen lahjaansa.
Kuvaaminen on kivaa, mutta se käy työstä. Kesäaika on Julian kuvien kiireisintä aikaa. Melkein joka kesälauantai on hääkuvauskeikka. Sen lisäksi Lehtilä tekee lapsikuvauksia, perhekuvauksia, juhlakuvauksia ja luonnollisesti myös mitä asiakas toivoo.
–Eniten teen häitä ja lapsikuvauksia, Lehtilä selventää.
Muutakin kuin kuvaamista
Kuvaamisen prosessi ei kuitenkaan ole ihan niin yksinkertainen kuin mitä vaikkapa häävieras häissä saattaisi ajatella.
– Kuvaamisen ympärillä tapahtuu tosi paljon muuta työtä. Vaikkapa hääkuvauksessa on alkupalaveri, toiveiden läpikäyminen, suunnittelu, paikkaan tutustuminen ja sitten on luonnollisesti kuvien jälkikäsittely, toimitus ja laitteiston huoltaminen sekä digijuttujen kanssa säätäminen, Lehtilä luettelee.
Lisäksi tulee vielä markkinointi, jota Lehtilä tekee paljon sosiaalisessa mediassa.
Nykyään pitää näkyä ja jakaa omia töitä nähtäväksi ja jaettavaksi. Onneksi minulla on paljon asiakkaita, jotka ovat antaneet luvan kuviensa käyttöön referenssikuvina.
Lehtilä pitää valon eri sävyistä ja koittaa tavoittaa ihmisistä heidän olemustaan, aitoutta kuviin. – Useimmiten en halua ottaa perinteisiä poseerauksia, joissa katsotaan vaan kameraan. Kehotan vaikkapa hääkuvassa ihmisiä katsomaan toisiaan, koskettamaan ja vaikka pussaamaan. Perhekuvissakin parasta on, jos ihmiset näyttävät siltä, että he ovat iloisesti kontaktissa toisiinsa ja katsovat toisiaan.
Lehtilä vannoo luonnollisuuden nimiin.
–Pyrin siihen, etten käsittele kuvia paljon. Suomen vaihtelevassa kesässä joutuu tosin välillä lisäämään esimerkiksi lämpöä kuviin. Joskus saatan poistaa toiveesta vaikka jonkun arven käsivarresta, joka siinä ei normaalisti olisi tai häiritsevän tolpan kuvan taustalta, mutta arvostan kuvissa aitoutta.
Tuomas Honkasalo