Istahdan pianonjakkaralle ja soitan tuttua rokkisikermää. Piano soi todella epävireisesti, joten pianonvirittäjälle olisi töitä, mietin kantta sulkiessani ja jatkan kotiaskareita.
Laittaessani sukkia muoviseen kuivaustelineeseen, siitä irtoaa ties monennenko kerran ripustuskoukku ja härpäke helähtää lattialle ja pari pyykkipoikaa irtoaa samassa. Tämä pyykkiapulainen on tullut tiensä päähän, päätän ja mietin, kuinka perinteiset puiset pyykkipojat sentään kestävät paremmin. Miksen siis tekisi sukankuivaustelinettä pyykkipojista ja puuhenkarista? Ei muuta kuin tuumasta toimeen.
Homma lähtee liikkeelle henkarin maalaamisesta, eli suihkutan sen pinkillä spraymaalilla. Tämän jälkeen alkaa pyykkipoikien käsittely. Ne saavat valkoisen pinnan spraymaalilla, ja pianonkoskettimien jäljittelyyn käytän mustaa kynsilakkaa.
Sitten tartun pieneen akkuporakoneeseen ja surauttelen pyykkipoikien yläpäihin reiät, joihin pujottelen kärkipihtien avulla avainrenkaat.
Tulostan netistä löytämäni nuottirivin kuvan ja liimaan sen henkariin, ja sen kaulaan kierrän valkoista kanttinauhaa. Juhlallisemman ilmeen saamiseksi haluan siihen pienen rusetin. Kun sellaista ei löydy kotoa, niin ei muuta kuin ostoksille kaupan lastenvaateosastolle. Myyjä kysyy, kuinka pienelle pojalle rusetti tulee, johon vastaan mutisten, että aika pienelle..
Pujottelen avainrenkaissa olevat pyykkipojat kukkakeppiin, jonka liimaan henkariin. Laitan päihin vielä koristeeksi samansävyiset puuhelmet ja solmin mirrin. Se oli siinä!
Kun pojanvesseli tulee mummolaan, piano soi taas iloisen epävireisesti. Vaikka itsellä soittoharrastus aikoinaan jäi, pyykkisirkus ei 
lopu koskaan.