1700-luvun pidoissa ei heitetty saparoakaan hukkaan

0
Messun jälkeen kirkkokansa pääsi 1700-luvun pitopöytään. Tarjolla oli muun muassa munavuokaa, piimäjuustoa, täytettyä lohta ja papuja valkokastikkeessa.
Messun jälkeen kirkkokansa pääsi 1700-luvun pitopöytään. Tarjolla oli muun muassa munavuokaa, piimäjuustoa, täytettyä lohta ja papuja valkokastikkeessa.
Messun jälkeen kirkkokansa pääsi 1700-luvun pitopöytään. Tarjolla oli muun muassa munavuokaa, piimäjuustoa, täytettyä lohta ja papuja valkokastikkeessa.

MARTTILA. Pyhän Martin kirkon 250-vuotisjuhlan kunniaksi sunnuntainen messu pidettiin 1700-luvun tyyliin, ja messun päätteeksi seurakuntatalossa pidettiin pidot. 1700-luvun pitopöytään oli katettu muun muassa lihahyytelöä, kalapiirasta, etikkakurkkuja ja lammashöystöä.

Ruoat tehneen Kuokantalon yrittäjä Jari Auramo kertoi, että 1700-luvulla patoihin päätyi moni sellainen raaka-aine, josta nykyisin tehdään makkaraa.

–Vanha sananlasku, siasta ei mene hukkaan kuin vinkaisu, piti silloin paikkansa.

Koska kylmäsäilytystiloja ei ollut, lihaa suolattiin runsaasti. Maustaminen oli myös keino peittää pilaantuneen lihan maku.

Liha oli 1700-luvulla ylellisyystuote, niin kuin kahvikin. Ruotsin vallan aikaan kahvinjuonti oli useaan otteeseen kielletty. Siksi taloissa kiersi kahvinhaistajia, jotka narauttivat kahvinjuojia.
Kiti Salonen

Lue lisää 03.11.2015 lehdestä