MARTTILA. Mirjam Aaltonen katsoo hetken haikeana Härkätien Puhelimen tiloissa olevaa vanhaa läppäkeskusta ja istahtaa sen ääreen. Kädet löytävät tutut piuhat vikkelästi, monesta numerosta muistuu mieleen, kenelle se kuului.
–Kyllä minä tällaista voisin vieläkin hoitaa, jos näitä vain jossain olisi käytössä, 86-vuotias Aaltonen miettii.
Läppäkeskus poistui käytöstä kuitenkin jo kauan sitten. Vuonna 1962 lähti viimeinenkin käsivälitteinen keskus Marttilan Seudun puhelinosuuskunnasta.
Käsivälitteisen keskuksen aikana puhelin oli harvinaisuus ja puhelinnumerot kolminumeroisia. Laitteita oli siis muutama sata. Kun soittaja soitti keskukseen, läppä aukesi. Keskus yhdisti sitten toivottuun numeroon. Aaltonen muistaa vieläkin paljon numeroita.
–Saaren kaupan numero oli 127, Niemen kaupan 130. Kaupat käyttivät paljon puhelinta, kun soittelivat tukkuihin.
Keskuksessa työvuoron pituus oli vuorokausi, joku oli aina töissä. Yöpuhelut olivat kalliimpia, mutta niitä oli vähän – öisin kaivattiin eniten lääkäriä tai eläinlääkäriä. Joskus hätääntynyt soittaja alkoi selittää asiaansa jo keskukselle.
–Varsinkin jos tuli puhelu eläinlääkärille, moni alkoi hädissään selittää, mikä lehmää vaivaa, vaikka olisi pitänyt saada puhelu yhdistettyä.
Härkätien Puhelin juhlii 120-vuotissynttäreitään kakkukahveilla toimitalollaan Marttilassa torstaina 7.12. kello 10–18