Kriiseissä kysytään yhteishenkeä

0
Sota-ajan kirjekuoren leima kehotti säästäväisyyteen, valtion ostokortti toteutti säästölinjaa käytännössä.

MARTTILA. Koronavirusepidemian vuoksi kansalaisille asetetuilla rajoituksilla on yhtymäkohtia Suomen sota-ajan elämään kotirintamalla. Mittaluokka on kuitenkin toinen, vaikka maailmanlaajuinen kulkutautikriisi onkin vakava paikka, joka kajoaa kansalaisten vapauksiin ja turvallisuudentunteeseen.

Sotavuosina ja niiden jälkimainingeissa oli etenkin kaupungeissa pulaa elintarvikkeista ja muista välttämättömyyshyödykkeistä. Ihmisten arkea säädeltiin liikkumis- ja kokoontumisrajoituksin. Kansanhuolto-organisaatio koetti turvata kansalaisten toimeentuloa muun muassa elintarvikekorteilla.

Marttilalaisen Pauli Jaakkolan jäämistössä on säilynyt tuon ajan kirjeitä, kirjelmiä ja virkapostikortteja, jotka luovat tuokiokuvaa menneisyydestä, jolloin arki oli selviytymistä, ruoka kortilla ja salakauppa, musta pörssi, sai jalansijaa.

–Useissa senaikaisissa kirjekuorissa on aikaa kuvaava leima: säästäen kaikki käytä, toteaa Seppo Laine Marttila Seurasta. Jaakkola oli Laineen eno.

Kansanhuoltoministeriö lähestyi maanviljelijöitä vuonna 1945 muun muassa ilmoituksella leipäviljan, kauran ja perunan luovutusvelvollisuudesta. Jaakkolan leipäviljan perusluovutusmääräksi tuolloinen kansanhuoltolautakunta määräsi 2 268 kiloa ja kauraa 1 990 kiloa.

Viljelys-, heinä- ja laidunmaata Marttilan vuokratoimikunta määräsi vuokraamaan väliaikaisesti siirtoväelle kahden hehtaarin verran.

Kaupungissa asuneet pari aseveljeä lähestyivät niin ikään Jaakkolaa. Turkulaismies tarjosi Jaakkolalle haalareita saadakseen vaihtokaupassa villalankaa perhekuntansa tarpeiksi.

Toinen turkulainen aseveli kyseli Jaakkolalta perunoita, koska ”perunatilanne kaupungissa on äärimmäisen kireä, ei mistään kaupoista saa niitä ostaa. Ostokortit jäävät käyttämättä”.

–Jos sinulla sattuu olemaan vaan ylimääräistä, vaikka pienempikin määrä, niin koita järjestää minulle. Maksan mielelläni niistä enempikin. Myös lantut olisivat tervetulleita, mies kirjoittaa.

Yhdessä Jaakkolan saamassa kirjeessä mainitaan, että kirjoittajalla olisi uudehko kavaja eli lämmin talvitakki, jonka hän vaihtaisi ruokatarvikkeisiin.