Taiteen palo kulki mukana rintamalla

0
Puhdetöinä tehdyt valokuva-albumien kannet olivat suosittuja muistolahjoja, joita voitiin antaa esimerkiksi korkea-arvoisille upseereille heidän merkkipäivinään. Sulo Heino on käyttänyt albumin kannen mallina ottamaansa valokuvaa. Kuvan runonlaulajiin Heino on ottanut mallin näkemästään patsaasta, todennäköisesti Syvärillä.

LIETO/Tarvasjoki. Nautelankosken museon Käyttöön ja koristeeksi – sota-ajan puhdetyöt -näyttely avaa yleisölle historiallista ja kansainvälistä ilmiötä, joka Suomessa sai valtavat mittasuhteet.

–Talvisota oli niin rankka, ettei puhdetöitä ehditty tehdä, mutta jatkosodan asemasotavaiheessa puhdetyöt nousivat ilmiöksi, museoamanuenssi Terhi Ykspetäjä-Remes kertoo.

Suomalaisten sotilaiden puhdetyöt eivät olleet pelkkää puuhastelua, vaan sodanjohdon osittain organisoimaan toimintaa. Jatkosodan aikana suomalaiset sotilaat tekivätkin suuren määrän erilaisia käyttö- ja koriste-esineitä. Puhdetöiksi lasketaan myös isommat rakennelmat, kuten Tarvasjoen komppanian Pintuisen Jokikylään myllyyn vuonna 1942 rakentama sähkövoimala.

Puhdetöitä valmistettiin luonnonmateriaalien lisäksi rintamalla käytetyistä ammuksista, ammusten osista ja hylsyistä sekä taistelukentiltä löytyneistä metalleista. Tarvasjokelaisen taiteellisesti lahjakkaan nuoren miehen, Sulo Heinon käsissä taipui niin puu kuin alumiini. Hänen puisia puhdetöitään on Nautelankosken museossa nyt esillä Liedon museon, Liedon Sotaveteraanit ry:n ja muista yksityiskokoelmista saatujen puhdetöiden rinnalla.

Palo käsillä tekemiseen

Punamustarykmentiksi ja Kolmen kannaksen Koukkaajiksi kutsutussa JR4:ssä palvellut Heino haavoittui sodassa kaksi kertaa. Iso osa hänen tekemistään puhdetöistä syntyi Mikkelin sotavammasairaalassa, jonne hän päätyi sodan loppuvaiheessa. Sotavammasairaalassa oli hyvät työvälineet sekä maalit, lakat ja petsit koristelua varten, mutta kaikkia puuveistoksia Heino ei kuitenkaan tehnyt siellä.

–Heino mainitsi veistäneensä jotain rasian kantta myös juoksuhaudassa etulinjoilla, museon tutkijan Satu Närhen Heinosta kirjoittamassa henkilökuvassa kerrotaan.

Närhelle antamassaan haastattelussa Heino toteaa olleensa etulyöntiasemassa työkalujen hamstraamisen suhteen, sillä hänen joukko-osastonsa kulki hyökkäyksen kärjessä ja oli usein ensimmäisenä vallatuilla alueilla. Lisäksi Heino kuului kevennettyyn jalkaväkirykmenttiin ja hänellä oli vähemmän sotamateriaalia kannettavanaan, minkä johdosta repussa oli hyvin tilaa työkaluille ja raaka-aineille.

–Heinolla oli kova palo omaan tekemiseen. Yksin alumiinisormuksia hän teki kymmeniä ja lähetti niitä kirjeenvaihtokavereille sodan aikana, Närhen kirjoituksessa todetaan.

Heinon puhdetöistä monet oli tehty lahjaksi perheenjäsenille ja sukulaisille. Käyttöesineitä Heino teki vain myyntiin.

–Ne hän myi itse eteenpäin, koska niistä sai paremman hinnan kuin jos ne olisi toimittanut puhdetyökeskuksiin myytäväksi.

Mallia maisemista ja patsaista

Ykspetäjä-Remes toteaa Heinon töille olleen tyypillistä reliefien käyttö. Koristelussa apuna olivat rintamalla otetut valokuvat. Valmiita malleja Heino ei kuitenkaan käyttänyt eikä kopioinut toisilta, vaan suunnitteli ja sommitteli kuva-aiheensa itse.

–Puhdetöiden koristelussa on yhdistetty rintamalla nähtyjä maisemia ja patsaita, Ykspetäjä-Remes kertoo.

Tytär Kirsti Hämäläisen mukaan valokuvaus säilyi Heinon harrastuksena myös sodan jälkeen.

–Visuaalisuus on säilynyt koko elämän ajan, hän kertoo ja toteaa Heinon olleen aina mittasuhteista tarkka.

Sodan jälkeen Heino toimi maanviljelijänä mutta työskenteli myös Kupittaan Savessa ja Lounais-Suomen Sähkössä. Mehiläisten hoidosta tuli hänelle maalaamisen rinnalla tärkein harrastus, mutta puutöitä syntyi myös siviilissä.

–Kaiken maailman jyrsimet isä keksi ja sorvasi kynttilänjalkoja, Hämäläinen kertoo.

Kahdesta haavoittumisesta huolimatta Heino on elänyt pitkän elämän hyväkuntoisena. Vielä yli 90-vuotiaana hän leikkasi itse kotipihansa korkean kuusiaidan. Palvelutaloon 101-vuotias Heino siirtyi vasta viime vuonna. Koronarajoitusten vuoksi häntä itseään ei päästy haastattelemaan.

 

Nautelankosken museo avoinna 10.6.–9.8. päivittäin klo 11–17. Ensimmäinen avoinnaolotunti on varattu riskiryhmäläisille.