PÖYTYÄ/Yläne. Annikka Tapaninen ei ole enää mikään nuori tyttö. 80–vuotias eläköitynyt arkkitehti harrastaa silti yökukkumista, sillä hänen toinen harrastuksensa ei päästä häntä kesäisin unten maille kovin aikaisin.
Yläneellä Pyhäjärven rannalla olevan rakkaan mökin rannassa tapahtuu joka ilta jotain maagista. Nimittäin aurinko laskee Pyhäjärveen joka ikinen ilta ja joka ikinen ilta Annikka Tapaninen istuu vihreällä puutarhatuolillaan sitä katsomassa.
Osan lumoavasta auringonlaskusta hän katsoo kameran etsimen läpi ja jakaa sitten joka ilta yhden ottamansa kuvan Facebookissa. Hänen tyttärensä istuu usein hänen vieressään, mutta aviomies katselee auringonlaskua rannan lähellä olevasta teehuoneesta. Kaiken lisäksi tämä maagisuus on täysin ilmaista.
Jokainen on erilainen
Kohti elokuuta mentäessä Tapaninen pääsee hieman aiemmin nukkumaan, sillä aurinko laskee aikaisemmin ja kuvan siirtäminen koneelle sujuu ripein ottein. Päivityksen mukana tulee aina joku ajatus tai pieni selostus illan auringonlaskuteatterista.
–Jokainen auringonlasku on erilainen ja ne ovat pysäyttäviä, rauhoittavia. Eilenkin oli täysin pilvinen keli ja harmaata. Sitten aivan yhtäkkiä valo pääsi pilvien lomasta läpi ja taivas värjäytyi hetkeksi aivan tulipunaiseksi siltä kohdalta. Zoomasin nopeasti siihen kohtaan ja sain kauniin kuvan, Tapaninen kertoo optimistisesti.
Joka ilta ei valoa näy, mutta Suomen kesä on pitkä ja Tapaninen kärsivällinen.
–Ei minulla ole elämässä mihinkään kiire. Nautin jokaisesta Jumalan suomasta päivästä, hän hymyilee.
Tapanisen harrastus on ikään kuin mielen joogaa tai eräänlaista meditaatiota. Valon taittuminen Pyhäjärven pitkältä selältä vahvistaa yölle taipuvan valon leikkiä.
–Tästä on 27 kilometriä suoraa matkaa Kauttualle järveä pitkin. Veden ja valon liitto tekee iltaisin tästä kaikesta odottamisen arvoista. Tuulisemmalla kelillä auringonlaskut voivat olla jopa upeampia, sillä valo taittuu eri tavalla, Tapaninen fiilistelee keliä kuin keliä.
Kesäkoti Yläneellä
Helsingissä asuva Tapaninen viettää kesät perinteisesti Yläneen kesämökillä, missä suku on viettänyt kesäpäiviä jo 1950–luvulta alkaen. Tapanisen isä on Jaakko Haavio, joka tunnetaan pappina ja kirjailijana, joka aikanaan oli pappina myös Yläneellä.
–Tänä keväänä ollaan oltu mökillä jo koronaeristyksessä maaliskuulta asti. Täällä Yläneellä on hyvä olla, Tapaninen kertoo.
Monista toisistaan erilaisista rakennuksista koostuva mökkikaistale on kohonnut Pyhäjärven rannalle pala palalta.
–Kun isäni oli pappina Yläneellä, kuului hänelle automaattisesti rantatontti seurakunnan puolesta. Sinne tehtiin pieni koppi, joka sitten myöhemmin siirrettiin tähän tontille. Isän siirtyessä Turkuun töihin ostimme tämän tontin ja koppi siirrettiin jäitä pitkin tähän tontille. Jäät tuhosivat saunan myöhemmin, mutta Yläne ei meistä lähtenyt enää kulumallakaan. Tänne liittyy paljon rakkaita kesämuistoja. Isäni kirjoitti täällä paljon runojaan ja itsekin olen kirjoittanut täällä paljon. Se näkyy teksteissä, Tapaninen kehuu Ylänettä.
Yökukkumisella on luonnolliset seurauksensa. Onneksi auringonnousut eivät näy Tapanisen rantaan, sillä silloin hänen yöunensa jäisivät aivan liian lyhyiksi.
Nyt hän nukkuu tyytyväisesti yhdeksään, joskus jopa kymmeneenkin Pyhäjärvi unissaankin välillä siintäen. Eikä sen siirtyminen uniin ole kovinkaan vaikeaa, sillä järvellä on ikuinen paikka Tapanisen sydämessä.
Täällä Yläneellä on hyvä olla.