PÖYTYÄ/Kyrö. Elisenvaaran lukion kevään ylioppilaat ovat kouliintuneita kestämään muutoksia. Koronapandemian vuoksi alkukesästä syksylle siirtynyt ylioppilasjuhla pidettiin lauantaina Kyrön koululla, sillä Elisenvaaraa remontoidaan. Juhlapaikalle päästettiin vain rajoitettu määrä ylioppilaiden läheisiä, ja yhteislauluunkaan ei suositeltu yhdyttävän.
Keväällä lukiotaipaleensa päättäneet opiskelijat olivat jo aiemmin saaneet valkolakkinsa ja tutkintotodistuksensa. Todistustenjaon sijaan rehtori Ari Höyssä esittelikin jokaisen oppilaan ja onnitteli lavalle yksi kerrallaan kavunneet ylioppilaat turvallisesti muutaman metrin päästä kumartamalla.
Menneen kevään koettelemukset ja edelleen jylläävä koronavirus eivät latistaneet juhlatunnelmaa. Ylioppilaan puheen pitänyt Kaisla Kytö ei halunnut puheessaankaan takertua pandemiatilanteeseen, sillä elämä on onneksi paljon muutakin kuin sitä. Elämä on ihmissuhteita, valintoja, juhlaa ja arkea. Siitä kaikesta valmistuneet pääsivät myös yhdessä nauttimaan.
–Haluan muistella sitä, kuinka pitkälle olemme päässeet yksin ja yhdessä. Luokkamme ei ollut yhtenäisin lukion alussa, mutta tänä keväänä tuntui siltä, että yhteinen aikamme jäi liian lyhyeksi.
–Tämä päivä tulee vain kerran, eikä koskaan palaa, Kytö siteerasi kotoaan löytyvää huoneentaulua ja muistutti juhlapäivän merkityksellisyydestä.
Haikeutta ja riemua
Valkolakin päähänsä painaneet Martta Tenhunen ja Arttu Saarinen kokivat olonsa helpottuneiksi ja haikeiksi. Ylioppilaat olivat viimein saaneet loppusilauksen urakalleen.
Tenhunen ja Saarinen arvelevat, että abivuosi valmensi heidän ryhmänsä sietämään nopeasti muuttuvia tilanteita. Ikävin lieveilmiö liittyi kirjoitusten aikaistumiseen ja siitä seuranneisiin, tavoitteita huonompiin arvosanoihin.
Tenhusen valkolakkia juhlistettiin hänen nykyisessä opiskelukaupungissaan, turkulaisessa ravintolassa. Nuori nainen on suunnannut Turun yliopistoon matematiikkaa lukemaan.
–Opiskelu alkoi tällä viikolla. Koulussa ei ole ollut muita aloittamassa kuin me ensimmäisen vuoden opiskelijat, emmekä ole pystyneet tapaamaan muita kuin tutoreita. Olisi ollut kiva päästä tapaamaan muitakin. Jatkossa meidänkin luentomme ovat etänä.
Arttu Saarinen puolestaan suuntasi kesällä Kyrön sahalle. Työt jatkuvat joulukuuhun, jolloin Saarinen hengähtää pari viikkoa ennen asepalveluksen alkua. Sahalla on opiskelukavereita töissä, ja asepalveluksen suorituspaikkakin on sama. Tuntuu mukavalta, ettei kaikille kavereille ole tarvinnut heittää hyvästejä.
Sylvi Pellonperä tunnusteli valkolakkiaan kostein silmin. Hän myönsi tunteiden olevan pinnassa. Kolmen kuukauden odottamisesta huolimatta juhlatunnelma oli aito ja arvokas, ja yhteisen juhlan toteutuminen tuntui kaikin puolin ihanalta, vaikka 32 ylioppilaasta vain 29 pääsi osallistumaan juhlaan.
–Pääsin Tampereelle opiskelemaan. Olen ollut yli kaksi viikkoa koulussa ja muuttanut Tampereelle. Paljon on ollut uutta ja erilaista, uusia haasteita, Pellonperä kertoi syksystään.
Pellonperän perhe suuntasi kotiin jatkamaan ylioppilasjuhlia. Juhlavieraille oli varattu väljät istumatilat ja paljon käsidesiä.
Katriina Reijonen