Tiina Hirvelä pistää sahan soimaan – Katso ja kuuntele video

0
Tiina Hirvelä soittaa sahaa perheensä kesäpaikan pihamaalla Oripään Koivusaaressa.

ORIPÄÄ. Sahansoitto on pitkäjänteisen ihmisen laji. Tiina Hirvelä vingutti kaksi vuotta Lapin äidin kehtolaulua, ennen kuin soitto alkoi sujua.

Hänellä on instrumenttinaan Kausalan Pikaterän soittosaha, jossa ei ole perinteisistä sahoista tuttuja hampaita. Ne eivät estäisi soittamista, mutta hampaat pistelevät helposti reikiä soittajan vaatteisiin.

Hirvelä oppi soittotaidon viisikymppisenä. Hän olisi halunnut soittaa äitinsä Kerttu Koivulan, o.s. Murtomaan, iloksi, mutta silloin äiti oli jo edesmennyt.

–Äitini ihaili Lauantain toivotuissa esitettyä sahansoittoa. Hänellä oli tapana muistuttaa, että Lauri-veljensäkin osasi soittaa sahaa, Hirvelä kertoo.

Pitää taivuttaa, muttei rutistaa

Toisin kuin vaikkapa pianonsoittoa, sahalla säestämistä on Tiina Hirvelän mukaan vaikea opettaa.

–Ennen muuta vaaditaan nuottikorvaa ja aistikkuutta. On mahdoton sanoa, mistä sahan kohdasta tulee mikin nuotti. Aluksi en harjoitellut asteikkoja, vaan etenin päättäväisesti suoraan kappaleeseen ja hioin melodiaa tunnistettavaksi, Hirvelä kertoo.

Sahan metallinen osa, plari, alkaa värähdellä, kun sitä hangataan jousella eli trokalla. Plarin alaosasta irtoavat matalat äänet ja ylhäältä korkeat. Lisäksi äänen korkeutta muutetaan taivuttamalla sahaa.

–Plaria ei saa rutistaa, vaan sille pitää antaa äänen vaatima tila, Hirvelä neuvoo.

Pitkä plari on hänelle mieleinen, koska sitä on helpompi taivuttaa kuin lyhyttä.

Eri valmistajien plarit soivat hieman eri tavoin. Ruotsalaisessa Sandvikissa on aavistuksen kumeampi ääni kuin Kausalan Pikaterässä, koska Sandvikin plari on paksumpi.

Vinguttamalla tai koputtamalla

Tiina Hirvelä on kuullut, että sahansoittotaito on kehittynyt Kanadan tukkilaisten keskuudessa. Hevosenjouhista tehdyn trokan sijaan sahaa saatettiin vinguttaa oksalla ja lisäksi sahaa soitettiin koputtelutekniikalla.

Puhtaasti soitettua sahan ääntä Hirvelä kuvailee kauniiksi ja läpitunkevaksi. Esimerkiksi harmonikka sekä saha ovat hänen mielestään hyvä yhdistelmä, mutta sahaorkesteri on melkeinpä mahdoton ajatus. Kahta saati useampaa sahaa kun on vaikea saada soimaan yksiin.

Oppi-isäkseen Hirvelä mainitsee edesmenneen Petteri Heikkisen, joka piti sahansoittoleirejä Pohjois-Savon Tervossa. Leireillä käyneet soittajat olivat monitaitureita monessakin mielessä. Useat heistä soittivat sahan lisäksi muitakin instrumentteja.

Tervolla pidettiin sahansoiton suomenmestaruuskisoja ja usean vuoden harjoittelun jälkeen mestaruus tuli Hirvelälle.

Valssit mieluisimpia soitettavia

Yhtä ja ainutta sahalla soitettavaa suosikkikappaletta Tiina Hirvelän on vaikea nimetä. Hänen mielestään soinnukas vinkuna istuu ennen muuta valsseihin.

Oripäässä järjestettävässä maatalousnäyttely Okrassa Hirvelä on esiintynyt monesti Matti Merran kanssa. Usein heiltä toivotaan kappaletta Pikkusyntinen ja todennäköisesti se kuullaan Okrassa kuluvanakin kesänä.

Soittokeikoista Hirvelä ei halua palkkiota.

–Sanon soittavani omaksi ilokseni ja muiden kauhuksi, Hirvelä vitsailee.


Kuka?

Tiina Hirvelä.
Asuu kesät Oripään Koivusaaressa ja talvet Tampereella.
Musisoi sahalla omaksi ilokseen.
Soittaa pasuunaa tamperelaisessa partiolippukunta Kotkien puhallinorkesterissa.