–Paimionjoki, pituudeltaan 110 kilometriä, on yksi Etelä-Suomen pisimmistä joista. Harvinaista on oikeastaan se, että koko joen matkan varrella on asutuskeskuksissa mahdollista kävellä joelta kauppoihin tai nähtävyyksiin, Liipola sanoo ja toteaa myös kahviloita ja mahdollisia yöpymispaikkoja joen läheisyydestä löytyvän.
Teltan ja eväiden kanssa viime lauantaina Somerolta matkaan lähtenyttä Liipolaa jännitti etukäteen koskien ja voimalaitosten kiertäminen sekä joen veden laatu ja peseytymismahdollisuudet. Matkan varrella hän pysähtyi syömään Koskella ja Marttilassa, yösija löytyi Someron Hovirinnan uimarannalta, Kosken ja Marttilan rajamailta niitetyltä niityltä sekä Juntolan ja Askalan patojen välimaastosta. Peseytyminen sen sijaan jäi Someron uimarannan jälkeen haaveeksi, koska sopivia laitureita ei löytynyt. Jokiveden laatukin Liipolaa arvelutti, sillä etenkin suvantopaikoissa oli levää.
Liipolan mukaan pienten koskien laskeminen onnistuu SUP-laudalla, mutta padot luonnollisesti joutuu kiertämään kävellen. Tarvasjoen Juvan padolla tämä onnistuu hienosti laiturin ja portaiden ansiosta, Juntolassakin rantautuminen on Liipolan mukaan helppoa, mutta kunnollista polkua padon alapuolelle ei ole. Askalassa joutuu tarpomaan pitkän pätkän nokkospusikoissa.
–Jalkojani kirvelee vieläkin, keskiviikkoaamulla kotoa aamukahvipöydästä tavoitettu Liipola naurahtaa.
Yllätyksiä ja energiaa
Liipola sai retkensä tehtyä ennakkoon haarukoidussa neljässä päivässä. Hänen mukaansa oli vaikea arvioida retkeen kuluvaa aikaa.
–Laskin retkeen menevän 4–5 päivää sen perusteella, että vaikeakulkuisessa maastossa kävelisi päivässä 25 kilometriä.
Ylipäätään retken suunnittelu vaati pitkälti asioiden selvittämistä itse, sillä esimerkiksi kunnollista retkikarttaa koko joen pituudelta ei ole tarjolla. Liipolan käyttämät kartatkin tuottivat yllätyksen.
–Tarvasjoesta Paimion padoille ei ole kuin yksi laituri. Sekin yllätti, että Tarvasjoella on Paimionjoessa kaksi koskea, joita ei ole ollenkaan kartalla.
Kaikkinensa koko retki oli yllättävä kokemus.
–Olen aina luullut, että joen väri tulee vasta pelloilta, mutta vesi olikin jo Painionjärvessä sameaa, Liipola sanoo.
Myös Paimionjoella vaeltavien eläinten kirjo ja määrä yllätti Liipolan.
–Koko matkalla ohitseni lensi aina välillä harmaahaikaroita. Peuroja oli tosi paljon ja Palaistenkosken kohdalla vastaan tuli joutsenperhe. Juntolan ja Askalan välissä oli aivan oma maailmansa. Siellä kalat hyppeli, hän ihastelee.
–Mielenkiintoista, että keskellä kaikkea on tällainen oma rauha ja sfääri.
Liipola toteaa retken antaneen paljon virtaa, kuten retken kuuluukin antaa. Monille retken aikana Liipolaan yhteydessä olleelle sen sijaan tuli yllätyksenä, että neljän päivän retkellä lähes keskellä asutusta voi olla vaikeuksia ladata puhelinta. Liipola oli tähän varautunut hankkimalla varoiksi ”älyttömän” puhelimen.
Paljon potentiaalia
–Paimionjoessa olisi paljon potentiaalia, mutta varmasti yrittäjien, maanomistajien ja mökkiläisten pitäisi tehdä yhteiskehittämistä, Liipola jäsentelee ajatuksiaan retken jälkeen.
Hän toteaa monen matkailuyrittäjän ajattelevan, että matkailijat pitäisi saada pysähtymään yhteen kohteeseen pidemmäksi aikaa. Matkailijoilla sen sijaan voi olla tarve vain aamupalaan, yöpymiseen tai peseytymiseen. Liipola huomauttaakin, että yritystoimintaa voi kehittää myös asioita yksinkertaistaen.
–Ei tähän tarvita isoakaan infrastruktuuria. Esimerkiksi maanomistaja voisi laittaa melojille ja suppailijoille nousupaikan ja vaikka tiedon mobiilimaksusta, hän ehdottaa.