Nostalgiamuseo tunnetaan laajasti

0
Aila Aumala avasi Nostalgiamuseon 21 vuotta sitten, ja sen jälkeen asiakkaita on tullut lähes jokaisesta maanosasta. (Kuva: Veeti Nurminen)

MARTTILA. Poikkeusolot veivät Aila Aumalan Nostalgiamuseolta ryhmävierailut keväältä ja alkukesältä, mutta muutama viikko sitten alkoi tapahtua. Elettiin heinäkuun ensimmäisiä päiviä, kun Aumala saapui museolle tuttuun tapaan puoli kahdeltatoista, ja näky oli uskomaton: museon portilla oli jonoa, ja autoille ei meinannut riittää paikkoja.
–Avasin portin ja aina vain lappasi lisää porukkaa. Iltalehti oli käynyt täällä 2011 ja tehnyt pitkän jutun. He julkaisivat sen nyt (uudestaan). En tiennyt mitään ja porukkaa iski, Aumala naurahtaa tyytyväisenä.
Iltalehden juttu on vain pieni osa medianäkyvyydestä, jota Aumalan 21 vuotta vanha Nostalgiamuseo on saanut. Museo on nähty suomalaisissa televisiosarjoissa, kuten Salatuissa Museoissa ja Antiikkia Antiikkia -ohjelmassa.
Tässä kuussa oli myös pieni juttu Helsingin Sanomissa, ja onpahan Nostalgiamuseo päätynyt myös Norjan televisioon. Kävijöitä museossa on Aumalan mukaan ollut lähes joka maanosasta.
–Olen niin haltioissani tästä museosta. Ennen kaikkea täällä käy niin mahdottoman ihania ihmisiä. Eilenkin yksi kokonainen perhe Keski-Suomen yläpuolelta. He kiittelivät ja tulivat jokainen halaamaan ja hyvästelemään, Aumala hymyilee.

Tarkka logiikka

Nostalgiamuseossa on toden totta ihmettelemistä. Noin kahdenkymmenenviidentuhannen esineen kokoelma on jaettu useampiin rakennuksiin logiikkaa noudattaen. Lapiot ja tekstiilit eivät saa olla sekaisin, yhdenlaiset ovat yhdessä paikassa, Aumala sanoo.
Toinenkin periaate Aumalalla on: esineitä ei entisöidä, vaan ne laitetaan näytille löytökunnossa. Museon alkuaikoina suuri osa tavaroista tuli Aumalan miehen kotipaikasta. Nykyisin museoon tulee lahjoituksia lähes viikoittain.
–Yhtenä kertana minulle annettiin yli kaksi tuhatta esinettä, eikä mitään turhaa tavaraa, vaan kauniita huippukäsitöitä ja Arabian astioita. Ne ovat hyvässä kodissa täällä.
Museon tuhansien esineiden kokoelmassa on kaikkea, mitä elämiseen on viimeisen kahdensadan vuoden aikana käytetty. On keittiötarvikkeita, leluja, työvälineitä, koneita ja elektroniikkaa. Yhteen pihapiirin halleista on rakennettu apteekista, kyläkoulusta ja kolmesta kyläkaupasta muodostuva miljöö. Kaksikerroksinen luhtirakennus on puolestaan omistettu kokonaan käsitöille, joiden joukosta voi löytää myös Aumalan itse tekemiä vaatteita.
–Kun naisporukka tulee, niin kyllä he täällä hetken viettävät, Aumala hymyilee.
Aumalan oma suosikki on astiaosasto, josta voi löytää harvinaisen Arabian Seitsemän Veljestä -sarjan.
–Kahdenkymmenen yhden vuoden aikana täällä on käynyt paljon ihmisiä, mutta vain yksi on sanonut ennen nähneensä tämän sarjan. Minulta puuttuu muutama, mutta mistäs niitä ottaa, kun ei niitä ole, Aumala toteaa.

Viime kesäkin huikea

Olenko ihan hullu, ei tänne ketään tule, Aila Aumala pohdiskeli yli kaksikymmentä vuotta sitten ostettuaan tilukset nykyisen museon alueelta. Pihassa oli ränsistynyt navetta ja loppu oli pelkkää kyntöpeltoa.
–Ja jokainen tietää, millainen on vanha navetta: lantaa ja lautaa. Siinä meni yksi talvi, kun roudasin kaiken ulos ja poltin. Sitten alkoi pesu ja tuuletus, Aumala muistelee.
Navetan kunnostuksen jälkeen alkoi useamman piharakennuksen teko, sillä tavaraa oli hurjasti. Halleja alkoikin nousta pihapiiriin yksi toisensa jälkeen. Rakentaminen on kannattanut, sillä vierailijat pitävät Aumalan kiireisenä.
–Kyllä vain on tullut ihmisiä. Viime kesäkin oli huikea, Aumala iloitsee.