Sudet karttavat Hugoa ja Helgaa – Laumanvartijakoiralla täytyy olla luonnetta

0
Hugo ja Helga lensivät pentuina Suomeen Johanna Kreivilän perheenjäseniksi. Laumanvartijakoiria ei paijata piloille, sillä niiden luonteessa täytyy säilyä tietty särmä.(Kuva: Katriina Reijonen)

ORIPÄÄ/Tanskila. Kreivilän tilan pihaan ei pääse autolla kaartamaan ilman, että asiasta ilmoitettaisiin. Asuintalon vieressä on koiratarha, jossa koirakaksikko Myy ja Kiia antavat haukkuvan tervetulotoivotuksen.

Tilan emäntä Johanna Kreivilä vetää takin niskaansa ja saapuu vastaanottamaan vieraan. Myy ja Kiia jäävät vahtivuoroon. Johanna Kreivilä kertoo muutaman sanasen tilasta ennen kuin lähdemme kohti eläinsuojaa. Siellä odottaa toinen koirakaksikko, tämän artikkelin päähenkilöt Helga ja Hugo.

Helga ja Hugo olisivat tavallisesti laitumella töissä. Sisarukset olivat kuitenkin edellisenä päivänä päättäneet lähteä omille teilleen. Perheen tytär Kerttu oli huomannut koirien painelevan viereisellä laitumella ja jättäneen oman laumansa vartioimatta toiselle.

Tämän päivän Helga ja Hugo viettävät karsinassa, oikeaoppista työntekoa on tarkoitus muistella omistajien johdolla ja valvovien silmien alla myöhemmin.

Tavoitteena on, että kaksi vuotta sitten Portugalista Suomeen lennätetyt transmontano mastiffit palaisivat pikapuoliin vahtimaan sarvipäistä ylämaankarjaa.

Joukosta erottuva rotu

Kreivilän perheeseen kuului vielä jokin aika sitten kaksi estrelanvuoristokoiraa. Ne pitivät lapsista huolen näiden leikkiessä pihalla. Kerttu, 11, Konsta, 9, Kasperi, 6, ja Kustaa, 4, ovat jo sen verran isoja, että huoli siirtyi lapsista laitumella laiduntaviin lehmiin.

Laumanvartijakoiralla täytyy olla luonnetta, jotta se pärjää paksunahkaisten märehtijöiden kanssa. Kreivilän tilalla on satapäinen Highland Cattle- eli ylämaankarjalauma. Sonnit laiduntavat kesäisin Köyliön Kirkkosaaressa, loput käyskentelevät oripääläisissä metsissä ja laitumilla.

–Jos laitumelle menisi joku pieni räksyttävä Fifi, lehmät eivät kiinnittäisi siihen mitään huomiota. Lampaiden kanssa pärjää pehmeämpikin koira, mutta nautojen kanssa luonteessa täytyy olla lujuutta.

Hugon ja Helgan vanhemmat olivat kotitilallaan Portugalissa vahtineet lampaita, joten sisaruksilla tiedettiin olevan vahtimisvietti verissä.

–Minä olen just sellainen, joka ei voi hankkia samanlaista kuin muilla on, Kreivilä perustelee rotuvalintaa virnistäen.

Toinen syy oli estrelanvuoristokoirissa ilmenneet terveysseikat, joiden vuoksi rodun vaihtaminen tuntui oikealta. Kolmanneksi vaakakupissa painoi ystävän suositus. Hän tunsi koirien kasvattajan ja näki koirien sopivan perheen tarpeisiin.

Ylämaankarja nukkuu koirien kanssa. Välillä koiria ei näy lainkaan, sillä ne ovat kiilanneet itsensä lämpimästi lehmien väliin.

Koirat suojelivat kaivinkoneelta

Laumanvartijakoirilla on kyseenalainen maine. Ne ovat työkoiria, eikä niillä ole miellyttämisen halua.

Kesken haastattelun koirien nenään leijuu vieras haju. Hugon ja Helgan karsinasta alkaa kuulua syvää urinaa, jollaista ei haluaisi kuulla metsässä yksin kävellessä.

Kreivilä painottaa koirien olevan hurjasta maineestaan huolimatta vaarattomia.

– Meidän laumanvartijakoiramme eivät ole koskaan olleet sellaisia, ettei ihminen saisi liikkua pihalla. Estrela vahti tottakai, mutta ei meillä ole koskaan ollut sellaista, että ”älä tule pois autosta tai ainakaan katso koiraa silmiin”.

Ihmisten sijasta Hugon ja Helgan halutaan kiinnittävän huomionsa susiin, joita alueella todistetusti liikkuu.

Kreivilä ei ole vielä todistanut susien ja laumanvartijoiden kohtaamista. Pienempiä eläimiä kuten kettuja ja jäniksiä koirat ovat hätyytelleet.

Jäniksille on ajoittain käynyt köpelösti, sillä 70 kiloa innostunutta koiraa riittää musertamaan rusakon, mutta esimerkiksi kettuja koirat eivät ole päästäneet päiviltään. Se lienee yksi todiste siitä, että kyseessä ei ole verenhimoinen raatelija, toisin kuin usein ajatellaan.

Varovaisuus ei silti ole pahaksi. Jos tietää tilalla olevan laumanvartijakoiria, Kreiviläkin olettaisi saavansa omistajilta ohjeita. Ja yhä useammalla tilalla laumanvartijoita onkin.

–Minulla on sellainen ajatus, että laumanvartijakoirien käyttö on lisääntynyt. Susia on enemmän ja joillain paikkakunnilla on ilves- tai karhuongelmaa.

Joskus eläin pitää uhkana muutakin kuin toista eläintä. Eräs mielenkiintoinen tapaus sattui hiljattain tilan isännän Antti Kelkan kuokkiessa kaivinkoneella laitumella. Naudoille tilanne oli vieras.

–Koirat huomasivat tilanteen. Uros jäi vahtimaan laumaa ja naaras kävi katsomassa kaivinkonetta. Kun tilanne oli tarkastettu, kaikki tulivat katsomaan kaivinkonetta, sillä se ei ollutkaan uhka. En tiedä miten, mutta jotenkin koirat kommunikoivat lehmien kanssa.

JÄTÄ VASTAUS

Please enter your comment!
Please enter your name here