ORIPÄÄ. Oripääläinen Matti Kulmanen on isä vapaa-ajalla, mutta vähän työajallakin. Kotona miehellä on kolme lasta, mutta työpaikalla Säkylän Huovinrinteellä kasvatettavia on ollut satoja.
–Nyt olen siirtynyt esikuntatöihin, mutta kun olin komppanian päällikkönä, kasvatettavia oli kolmen sijasta lähelle kahtasataa. Jokaisella varusmiehellä on tietysti omakin isä, mutta kokemus isänä olemisesta auttaa siinä, että pystyy hyppäämään mukaan jokaisen nuoren tarinaan, sillä jokainen tarina on erilainen, kapteeni Kulmanen sanoo.
Kulmasella on näköalapaikka siihen, miten isät ja äidit ovat kasvatustyössään onnistuneet.
–Olen tyytyväinen näkemääni, nuorilla on hyvät lähtökohdat elämään. Nuoret ovat fiksuja, oppivat nopeasti, keskittyvät olennaiseen ja tukevat toisiaan, Kulmanen toteaa.
Juhla synnytyssalissa
Kulmasella itsellään on kolme lasta. 15-vuotias Kaapo, 11-vuotias Niilo ja seitsenviikkoinen tyttövauva.
–Erikseen pitää vielä mainita neljävuotias Jack Russelin terrieri Nuppu. Sekin on perheenjäsen, Kulmanen naurahtaa.
Isäksi tullessaan Matti Kulmanen oli 25-vuotias ja juuri valmistumassa kadettikoulusta. Kun muut menivät valmistujaisjuhlaan, Kulmanen meni synnytyssaliin.
–Isyydestä on pelkästään hyvää sanottavaa. Meillä on helpot lapset ja se ehkä antoi kipinän iltatähdenkin hankkimiseen.
Suurin ongelma isyydessä on ajan riittäminen. Upseeri voi olla vuodessa jopa sata vuorokautta poissa kotoa. Kulmasella ajankäytön ongelmia lisäävät vielä aikaa vievät luottamustehtävät kunnallispolitiikassa.
–Nyt olen onneksi siirtymässä esikuntatehtäviin, mikä tuo työhön säännöllisyyttä ja etätyömahdollisuuden.
Vaimon kanssa muuraamaan
Kulmasen mukaan isyyden kivijalka muurataan yhdessä vaimon kanssa.
–Talous, työ ja muut asiat ovat toisarvoisia. Tärkein asia isyyden ja vanhemmuuden rakentamisessa on meidän perheessä parisuhde. Kun parisuhteen kivijalka on kunnossa, kaikista vaikeuksista selvitään. Pitää rouvalle nostaa hattua todella korkealle, kun olen ollut niin paljon poissa kotoakin, Matti Kulmanen kiittelee vaimoaan Taija Kulmasta.
–Tärkein tapa pitää parisuhteesta huolta on olla reilu toiselle, kunnioittaa ja antaa tilaa toiselle ja toisen ajatuksille.
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on riittänyt myös Kulmasten kotona. Nuorempi poika Niilo oli sen verran hätäinen, että syntyi eteiseen. Ensihoitajat ehtivät paikalle vasta kun poika oli jo syntynyt.
–Kaikki meni lopulta hyvin, mutta olihan se sekava tilanne. Onneksi naapurissa asui kätilö, joka tuli loppumetreillä auttamaan.
Kulmanen suhtautuu luottavaisesti tulevaisuuteen, mutta vanhemmuuteen liittyy myös huolia.
–Suurin huoli liittyy siihen, että kaikki pysyvät terveinä. Melkein kaikkeen muuhun pystyy itsekin vaikuttamaan, mutta terveyteen aina ei.
Halaaminen paras kehu
Vanhemmuuden parhaat hetket ovat yksinkertaisia.
–Paras kehu, minkä voi isänä saada on se, kun lapsi tulee halaamaan. Teot ovat tärkeitä. Ja jos teiniltä tulee edes jonkinlainen ääni, tietää että on onnistunut. Vanhemmuudessa myös selkeät pelisäännöt ja reiluuden kokemus ovat keskeisiä.
Kulmasen mukaan liian moni miettii, että pitää olla asunnot, autot ja vakituiset työpaikat ennen kuin lapsia voi hankkia.
–Jos mahdollista, lapset kannattaa hankkia nuorena niin on helppo päästä samalle aaltopituudelle, kun on itsekin vielä lapsenmielinen. Yhteiskunnan epävarmuus saa lykkäämään lasten tekoa, mutta päättäjien tehtävä on varmistaa, että perheen perustaminen on turvallista, Kulmanen miettii.
Kolme esikuvaa
Isäkin tarvitsee esikuvia. Kulmasella on ollut niitä kolmekin kappaletta.
–Omasta isästäni on todella hyviä muistoja, mutta hän nukkui pois jo vuonna 2007 juuri viisikymmentä täytettyään. Isän lisäksi molemmat isoisäni ovat olleet todella tärkeitä esikuvia. Isä opetti omasta näkökulmastaan, isoisät omistaan. Minulla on ollut kolme parasta mahdollista esikuvaa isyyteen, Matti Kulmanen kiittelee.
Isänpäivää Kulmasilla vietetään perinteisesti ja toiminnan merkeissä.
–Aamupala tulee sänkyyn ja päivällä Oripää pelaa lentopalloa Raisiota vastaan, joten menen pelaamaan kun olen vielä nuori mies, 39-vuotias Kulmanen naurahtaa.