Miltä näyttää Pöytyän seurakunta vuonna 2050?

0
Sini Johansson, Minna Auranen ja Irina Kaukinen asettuivat kuvaan Pöytyän kirkossa. Ensi vuonna alkaa suunnittelu saiitä, millaisen remontin tämä sukupolvi tekee kirkossa.

PÖYTYÄ. Pöytyän seurakunnassa on alkamassa vuosi, jolloin katseet käännetään tiukasti tulevaisuuteen. Työtä tehdään myös monin uusin kasvoin, sillä loppuvuodesta seurakunnassa on aloittanut kolmekin uutta työntekijää.

Irina Kaukinen sijaistaa kirkkoherra Matti Kaipaista, jonka työmaa on tällä hetkellä Kreikan pakolaisleireillä. Yläneen kirkkoalueen pappina on aloittanut juuri pappisvihkimyksensä saanut Sini Johansson . Rahahanoja puolestaan vääntää Pöytyän kunnassa pitkän uran tehnyt uusi talouspäällikkö Minna Auranen .

Auranen iloitsee uuden pestinsä monipuolisuudesta.

–Kunnassa työhön kuului vain taloushallintoa, mutta tähän kuuluu myös kiinteistö- ja henkilöstöhallintoa, Auranen sanoo.

Kerran sukupolvessa

Tulevan vuoden tärkeimmiksi töiksi Kaukinen nimeää seurakunnan uuden strategian valmistelun, mikä käynnistyy alkuvuodesta samoin kuin Pöytyän kirkon remontin suunnittelu. Asiat myös nivoutuvat toisiinsa.

–Kirkon remontti tehdään kerran sukupolvessa. Nyt pitäisi miettiä, miten kirkkoa pitää remontoida, jotta se palvelee vielä vuonna 2050, Kaukinen sanoo.

Suunta on kuitenkin selvä. Tulevaisuudessa kirkolla on oltava vähemmän kiinteistöjä, koska sillä on vähemmän jäseniä ja rahaa.

–Kirkoista ei voi luopua, mutta muista kiinteistöistä voi. Kirkossa voi kuitenkin tehdä kaikkea sitä, mitä nyt tehdään muualla. Kolmen vuosikymmenen päästä kirkko on ainoa paikka, missä kokoonnutaan, Kaukinen uskoo.

Se, millainen Pöytyän kirkko on remontin jälkeen, on vielä hämärän peitossa. Muutos voi olla suurikin. Esimerkiksi Liedon kirkon meneillään olevassa remontissa kirkosta poistetaan kiinteät penkin. Kaukinen ei kuitenkaan usko että niin pitkälle Pöytyällä mennään.

Uutta asennetta

Niin kirkoilta rakennuksina kuin organisaationakin vaaditaan uutta asennetta.

–Kirkko ei ole saareke, vaan mukana kaikessa elämässä, Kaukinen muistuttaa.

Sini Johansson on samoilla linjoilla.

–Nuorten uskonnollisuus on vähentynyt. Heitä pitäisi kohdata enemmän samoin kuin lapsiperheitä ja nuoria aikuisia. Kirkon perussanomasta ei pidä luopua, mutta pitää esittää se niin, että sanoma vetää puoleensa, Johansson sanoo.

Myös hän painottaa ihmisten nykyistä suurempaa osallistamista.

–Pitää miettiä toimintamuotoja, joilla varsinkin nuoria aikuisia saataisiin paremmin mukaan toimintaan.

Pöytyän seurakunnassa oman haasteensa tuo se, että se koostuu neljästä kirkkoalueesta. Fyysistäkin etäisyyttä on, mutta usein henkinen on suurempi.

–Pitää entistä enemmän saada juurtumaan ajatus siitä, että tämä on kaikkien yhteinen seurakunta. Ja onhan se nähtykin, että kun on hyvä tapahtuma, ihmiset kyllä liikkuvat kirkkoalueelta toiselle, Kaukinen sanoo.