Päivärinnassa väentuvassa astutaan 1800-luvulle – Tarvasjoella on tänä vuonna ollut myynnissä historian havinaa

0
Päivärinnassa on edelleen jäljellä 1800-luvun esineistöäkin.

LIETO/Tarvasjoki. Tarvasjoella voi sanoa tänä vuonna olleen historian havinaa myynnissä, sillä kylältä on kaupattu tai kaupitellaan useampia vanhoja ja kylän historian kannalta merkittäviä rakennuksia. Pappila ja kunnantalo on jo myyty, meijeri ja Juvan kartano etsivät uutta omistajaa. Näiden lisäksi Eurasta on myyty vuosisatoja saman suvun hallussa ollut maatalo ja myynnissä on myös Päivärinta.

Lähes alkuperäisessä asussaan väentupineen ja susiluukkuineen pystyssä nököttävän Päivärinta on katsellut kylän menoa 1800-luvulta alkaen. Se on nähnyt, kuinka peltoja kyntävät hevoset ovat vaihtuneet traktoreihin ja hevoskärryt autoihin. Sen katon alla opetettujen lettipäisten tyttöjen ja polvihousuisten poikien jälkeläiset touhuavat viereisen päiväkodin pihalla. Sen väentuvassa on yhä valaisupäreet tallella, mutta ikkunasta sisään tuikkii katulamput.

Varhain menehtyneitä isäntiä

Sekä Päivärinta että Eurasta myyty Vanhatalo on kotiseutuneuvos Kalervo Mäkisen Tarvas Kotiseutulehteen (1/2020) Olavi Knaapin muistelmista koostaman artikkelin mukaan rakennettu Euran kylän palon (1857) jälkeen. Vanhatalo rakennettiin entiselle paikalleen, mutta Päivärinta siirrettiin Eurasta Hämeen Härkätien varteen.

Mäkisen artikkelin mukaan talon rakensi Simo Heikinpoika Päivärinta, joka kuitenkin kuoli pian talon valmistuttua. Hänen poikansa Heikki jäi suvun viimeiseksi isännäksi. Heikin kuollessa vuonna 1896 mahdollinen tilan jatkaja, Oskari-poika oli vain 4-vuotias. Heikin Maria-leski päätyi uuden miehensä kanssa lohkomaan tilan. Artikkelin mukaan Päivärinta oli 1900-luvun alussa kymmenen vuotta Elviira Sepän ja Juho Kankareen omistuksessa kunnes se myytiin Cabriel Laaksoselle.

Maamiesseuran sihteerinä ja puheenjohtajana sekä pitäjän ensimmäisenä vakuutusmiehenä toiminut ja suojeluskunnan perustajiin lukeutunut Laaksonen oli arvossa pidetty mies, jonka kohtaloksi koitui menehtyä varhain. Laaksosen viimeisiksi töiksi jäi Päivärinnan uusi navetta, joka ennen käyttöönottoa toimi talon sittemmin omistaneen Markku Knaapin mukaan Tarvasjoen Nuorisoseuran järjestämien maakunnan kuulujen laulujuhlien pyörävarastona vuonna 1921.

–Kun navettaa vuonna 1985 purettiin, sieltä löytyi vielä puisia narikkalappuja, Knaapi kertoo.

Laaksoselta jäi jälkeen kymmenpäinen lapsikatras. Mäkisen artikkelin mukaan perhe katsoi taloudellisiin vaikeuksiin vedoten parhaaksi luopua tilan pidosta. Suvun jälkeläisiä päätyi myöhemmin naimakauppojen myötä Euran Vanhataloon, mutta Päivärinta siirtyi huutokaupalla Markku Knaapin isoisälle Oskari Knaapille, joka Laaksosen tavoin oli kylän merkkimiehiä.

Kiertokoulusta kesäteatteriksi

Liedonperän Paltan sukuun kuulunut Oskari Knaapi oli alkujaan torpan poikia. Ostettuaan lainarahoilla vuonna 1908 Kylä-Knaapin tilan hän vaihtoi sukunimensä Knaapiksi ja ryhtyi menestyksekkäästi hoitamaan tilaansa. Torpan pojasta tuli kunnallislautakunnan esimies ja kunnanvaltuutettu, kirkonisäntä sekä yksi säästöpankin perustajista.

Knaapien hallinnassa Päivärinnassa toimi ennen 1930-luvun alkua kiertokoulu. Taloa myös vuokrattiin kunnes 1950-luvun jälkeen se jäi ensin Oskarin Gunnar-pojan kesäasunnoksi ja sitten asumattomaksi.

Knaapin viisipäisestä sisarussarjasta Irma Knaapi oli aktiivisia nuorisoseuralaisia. Päivärinnan pihapiiri olikin 1980–1990-luvulla pitkään Tarvasjoen Nuorisoseuran käytössä kesäteatterina. Päivärinnan pirtissä on myös vuonna 1974 kuvattu nuorisoseuran MTV:n Perinnenuotta-ohjelmaan valmistama näytelmä.

Päivärinnan pihassa sijaitseva luhti lienee suunnilleen yhtä vanha kuin itse talokin. Luhtiaitan erikoisuus on kylmäkammio, jonne kevättalvisin tuotiin jäitä korjuun Paimionjoesta meijerin alapuolelta.

Monenlaista elämää yli 160-vuotias talovanhus on siis nähnyt ja paljon on maailma talon ympärillä muuttunut. Mitähän se mahdollisen uuden omistajan myötä vielä tuleekaan näkemään ja minkälaista historiaa sen pirtissä vielä kirjoitetaan?