KOSKI. Mitä yhteistä on maanpaossa 1900-luvulla eläneellä klassisella kuvanveistäjällä ja koloristiksi itseään luonnehtivalla 2000-luvun kuva- ja yhteisötaiteilijalla? Minkälaista vuoropuhelua heidän teoksensa käyvät keskenään? Vastausta voi etsiä Yrjö Liipolan taidemuseoon avatussa Tyttö ja kyyhky -näyttelyssä, jossa Liipolan eläinveistosten rinnalla nähdään Ulla Remeksen värikylläisiä abstrakteja maalauksia.
Kuopiolainen Remes tutustui Yrjö Liipolan kuvataiteeseen Unkarissa Liipolan museossa, jonne hänet oli kutsuttu työskentelemään. Vuonna 2019 taiteilijan ja koskelaisen museoväen tiet kohtasivat.
Ensimmäisellä vierailullaan Unkarissa Remes kertoo hävenneensä, miten vähän tiesi Liipolasta. Koskelle nyt pystytettyä näyttelyä valmistellessaan hän kuitenkin totesi, ettei ole ainoa, jonka tiedot ovat vajavaisia.
Liipolan syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 140 ja kuolemasta 50 vuotta. Liipolaa suunnattomasti ihailevan Remeksen mukaan juhlavuoden kunniaksi on aika tehdä kulttuuriteko ja nostaa koskelaistaiteilija näkyviin. Saamastaan mahdollisuudesta tuoda omia teoksiaan Koskelle näytteille hän on kiitollinen.
–Tänne tulo on innoittavaa ja huippua, useita kansainvälisiä näyttelyitä pitänyt ja kymmenen viime vuoden aikana lukuisissa kansainvälisissä residensseissä työskennellyt taiteilija iloitsee.
Etäisyyksiä ylittävä ulottuvuus
Remes on tuonut Koskelle näytteille Unkarissa maalaamiaan ja Unkarissa esillä olleita teoksiaan. Juhlanäyttelyä varten hän on myös maalannut yhteiskunnallisten maalausten sarjan, jolla hän haluaa kunnioittaa Liipolan yhteiskunnallista aktiivisuutta. Näyttelyä työstäessään Remes on pohtinut muun muassa aluepoliittisia ja ilmastokysymyksiä sekä nuorten mielenterveysongelmia. Liipolan elämää kommentoivissa teoksissa hän sanoo tavoitelleensa Liipolan kokemia tunteita ja pyrkineensä myötäelämään.
Esimerkiksi maalaus Kyydissä kuvaa Remeksen mukaan tunteita muutosten ja epävarmuuden keskellä.
–Kun ihmiselle annetaan puoli vuorokautta aikaa lähteä, mitä hän voi ottaa mukaansa? Luovuutensa, asenteensa, uskonsa, kokemuksensa ja muistonsa, taiteilija kertoo Liipolan maanpakoon lähdön hetkeä kommentoivasta maalauksesta.
Näyttelyn nimikkoteos on Liipolan vuonna 1925 tekemä Tyttö ja kyyhkynen. Remes näkee teoksessa hengellisen ulottuvuuden lisäksi etäisyyksien ylittämistä ja yhteyksien luomista.
–Toivon kannattelu on jokaisen sukupolven tärkein tehtävä, hän pohtii.
Värien energisoivaa voimaa
Remes kunnioittaa Liipolaa taiteilijana muun muassa tämän kutsumuksellisuuden ja ahkeruuden johdosta. Itseään hän kuvailee voimakkaasti hetkeen, väriin ja tunteeseen sitoutuneeksi sekä laajojakin yhteiskunnallisia teemoja käsitteleväksi taiteilijaksi, joka työstää kaiken persoonansa kautta. Taiteilijaksi Remes kertoo halunneensa aina, mutta 17-vuotiaana ensimmäisen näyttelyn pidettyään hän koki taiteensa köyhtyvän, jos tekee vain taidetta. Toisin kuin Liipola, Remes onkin taiteen tekemisen rinnalla opiskellut muun muassa teologiaa.
Värin ja viivan taituri toivoo Yrjö Liipolan taidemuseoon avatun näyttelyn antavan katsojille koronaväsymyksen keskellä energiaa.
–Keskeinen ajatus on, että kun voimavarat ovat meillä kaikilla nyt piipussa ja on turnausväsymystä, niin taulujeni eteen voisi asettua olemaan ja aistimaan se energia, mikä niistä tulee, värin voimaan ja vaikuttavuuteen uskova Remes sanoo ja toteaa, että hänen teoksiensa pitää antaa avoimesti ja kiireettömästi vaikuttaa.
Teosten ääreen pysähtyessä voi lukea Remeksen Liipolan elämästä koostamia tekstejä ja teosten kommentaareja. Kaikkiaan näytteillä on nelisenkymmentä Remeksen teosta, joten näyttelyyn kannattaa mennä ajan kanssa.
Tyttö ja kyyhky -näyttely Yrjö Liipolan taidemuseossa 11.7. asti. Museo avoinna 6.6. asti sunnuntaisin kello 12–15, 8.6. alkaen tiistaista lauantaihin kello 10–16 ja sunnuntaisin kello 12–18.