Koskipirtti aikamatkaa talonpoikaissuomen historiaan

0
Päivi Vuoltee ja Marjukka af Heurlin tarjoavat Koskipirtissä ravintoa niin sielulle kuin ruumiille.

Lähes välittömästi Ysitien ylitettyään Aurajoen matkailutien kulkija törmää tien vasemmalla puolella kahteenkin komeaan rakennukseen. Punavalkoinen Kuuskosken kartano on yksityisasuntona, mutta sen vieressä sijaitseva jyhkeä keltainen hirsirakennus on Koskipirtti ja avoinna yleisölle.

Koskipirtti tarjoaa ravintoa niin ruumiille kuin sielullekin. Koskipirtti on vanha väentupa, jonka toisessa päässä asustivat naiset ja toisessa päässä miehet. Molempiin päihin oli omat sisäänkäyntinsä.

Tupaa hallitsee suuri leivinuuni. Tarjoilut katetaan tupaan aitoon talonpoikaiseen ympäristöön, muut huoneet kertovat kartanon historiasta.

Huoneissa on erilaista talonpoikaista esineistöä ja kuvia talon historian varrelta. Tuvassa on jäljellä jopa lattiakaivon esiaste. Reikä, josta lipeäiset lattianpesuvedet valutettiin kivijalassa olevaan saaviin, joka sitten tyhjennettiin. Jopa reiän kansi on säilynyt talon moninaisten vaiheiden läpi.

Sitä voi pitää pienenä ihmeenä, sillä rakennus on nähnyt monenlaista. Toinen puoli talosta on ollut jopa kanalana, minkä vuoksi sen puoleinen lattia on jouduttu uusimaan. Tuvan lattia on kuitenkin alkuperäinen. Nykyiseen asuunsa Koskipirtti remontoitiin 1960–luvulla.

Meijeristä museoksi


Historiasta kiinnostuneille mielenkiintoisempi rakennus on kuitenkin päärakennusta vastapäätä sijaitseva 1890–luvulla rakennettu vanha meijeri, missä sijaitsee Koskipirtin museo. Omaa meijeriä tarvittiin, sillä loistonsa päivinä kartanossa oli 900 hehtaaria maata ja 200 lehmän navetta.

Toisin kuin monilla muilla kartanoilla, Kuuskosken kartanolla oli vain kaksi torppaa. Sen sijaan kartano työllisti suuren joukon omissa taloissaan asuvia auralaisia ja tietysti omaa työväkeä.

Museotalon kokoelma on talon toiminnasta vastaavan Marjukka af Heurlinin isän Lauri Jäntin intohimoisen keräilyn tulos.

Kokoelma on järjestetty teemoittain. Alakerrassa sijaitsevat lasi-, posliini-, kupari- ja maitotaloushuoneet. Yläkerrassa on muun muassa työvälineitä sekä huoneita, joista yksi sukeltaa jugend-aikaan, yksi talonpoikien elämään ja yksi työläisperheen elämään.

Ehkä vaikuttavin on sota-ajasta kertova huone, missä radiolähetys luo suorastaan selkäpiitä karmivaa tunnelmaa Suomen kohtalonhetkistä.

3000 esinettä


–Isä ryhtyi eläkkeelle jäätyään intohimoisesti keräämään vanhaa tavaraa. Usein matkallaan Auraan hän poikkesi Salon vanhan tavarain liikkeissä ostoksille. Meille lapsille hän usein näytti jotain hankkimaansa esinettä ja sanoi ”eikö olekin hieno kappale”, af Heurlin kertoo.

Kunnioitusta herättää myös kokoelma valtava koko, reilusti yli 3000 esinettä. Kulkija voi vain miettiä, millainen työ museon rakentamisessa on nähty. Jo pelkästään valtaisan kivimankelin saaminen yläkertaan on varmasti ollut valtaisa työ.

–Ovatkohan kaikki auralaisetkaan käyneet museossa. Esimerkiksi koululaisille tämä on mainio kohde elävöittää historiaa, af Heurlin miettii.

Koskipirttiä vastapäätä matkailutien toisella puolella virtaa Kuuskoski.

–Koskessa on ollut sekä mylly että saha. Saha kuitenkin siirrettiin ylemmäs, koska se paloi monta kertaa ja sijaitsi niin lähellä kartanoa, af Heurlin kertoo.

Koskipirtin kahvilatoiminnasta vastaava Päivi Vuoltee uskoo, että matkailutie tuo myös Koskipirttiin uusia vieraita.

–Jo viime kesänä näkyi, että kotimaan matkailun suosi on noussut, vaikka korona toikin omat ongelmansa, Vuoltee miettii ja toivoo tulevasta kesästä vilkkaampaa.

Koskipirtti avoinna 1.6.–31.8. tiistaisin klo 16–19 ja sunnuntaisin klo 12–16 sekä sopimuksen mukaan. Aukioloaikoina tarjolla kahvia ja kahvileipää. Lisäksi avoinna Aurajoen matkailutien tapahtumien aikaan klo 12-16. (19.6. Oripää Cruising, 20.6. Avoimet puutarhat, 3.-4.7. Aurajoki Sup, 28.8.-29.8. Kulttuuriralli & Aurajokilaakson yö)

Asko Virtanen