Kupsuksen Koskella oloon oli myös virallinen syy. Hänet oli juuri valittu Kosken taidesäätiön valtuuskunnan jäseneksi. Liipolan taide on ollut lähellä Kupsuksen sydäntä jo jonkin aikaa ja hän on itsekin keräillyt Liipolan taidetta. Itse asiassa hän on perustanut pienen Liipola-sivumuseon Unkariin Szkaszentgyörgyn eli Iskan Pyhän Yrjön kylään.
Kupsus on onnistunut vuokraamaan kylästä 1700–luvun alusta aluperin olevan linnan Unkarin valtiolta. Kesästä 2013 asti Kupsus on puuhaillut entisöinnin ja kalustuksen parissa. Nyt linnassa on jo 13 antiikilla kalustettua huonetta ja yksi niistä huoneista on omistettu Yrjö Liipolalle. Huoneessa on 11 Liipolan teosta, joista osa on lainassa Kosken taidesäätiöltä.
–Ihastuin Unkariin heti, sillä Budapest on kaunis ja rento. Ostin kaupungista asunnon ja perustin taidegallerian. Jossain kohtaa aloin järjestämään konsertteja omassa residenssissäni. Kesällä halusin viedä konsertit maaseudulle ja Jari Vilénin kautta sain kuulla vanhasta linnasta, johon Suomen suurlähetystökin aikanaan pakeni Budapestin pommituksia toisen maailmansodan aikana, Kupsus kertoi.
Linna oli ollut tyhjillään yli 30 vuotta, mutta Kupsus oli itsekin hieman hämmentynyt, että sai linnan vuokrattua ja asuu linnassa itse kesäaikaan.
–Suomessa linnan vuokraaminen ei olisi mahdollista, mutta Unkarissa linnoja on runsaasti. Moni niistä on aika huonossa kunnossa.
Presidentti vierailulla
Sauli Niinistö kävi myös Amadé Bajzáth Pappenheimin linnassa, jonka seinään sijoitettiin kyltti muistoksi Suomen suurlähetystön evakkoajasta. Presidentin vierailu sai myös hieman vauhtia Unkarin valtioon.
–Vierailun seurauksena kommunistiajan vessat remontoitiin ja paikkoja maalattiin. Silloin barokkipuutarha ei ollut vielä erityisen hyvässä kunnossa, mutta tein myöhemmin yhteistyötä Kempeleen puutarhaoppilaitoksen kanssa ja he tulivat opiskelijaryhmän kanssa kuukaudeksi Unkariin ja laittoivat puutarhan opintotyönään kuntoon. Ryhmän tytöt saivat iltaisin leikkiä prinsessaa, sillä he meikkasivat ja pukeutuivat hienoihin mekkoihin, Kupsus naurahti muistolle.
Kupsuksen puheissa esiintyvätkin saduista ja historian tunneilta tutut prinsessat, kreivittäret ja paronit. Linnalla on värikäs historia, joskin jotkut osat ovat hieman hämärän peitossa.
–Olen ystävystynyt paronitar Sibil von Manteuffel-Szoegen kanssa, joka asui linnassa 18-vuotiaaksi asti. Sitten hänen oli pakko paeta sotaa pois linnasta. Hän on muistellut mahdollisimman tarkkaan, miltä linnassa näytti missäkin, mutta eihän 18-vuotiaana välttämättä tee kauhean tarkkoja havaintoja kaikesta. Hänelle on ollut kuitenkin sykähdyttävää vierailla linnassa vuosikymmenten tauon jälkeen, Kupsus kertoi selvästi ylpeänä ystävästään.
2000 neliön kesäasunto
Kupsuksen mukaan linna on nyt ainutlaatuisessa kunnossa, sillä sisustukseen on käytetty vain antiikkihuonekaluja, joita Kupsus on hankkinut huutokaupoista, gallerioista ja kirpputoreilta sekä myös yksityiskokoelmista.
–Sota-ajan jälkeisen sosialismin vallatessa Unkarin, linnasta hävisi miltei kaikki ja niiden jäljittäminen on ollut aika mahdotonta. Kyläläiset eivät täällä puhu asiasta, mutta olen kyllä varma, että kyläläisillä itsellään on linnasta peräisin olevia tavaroita. Linna oli käytännössä tyhjillään, kun sen vuokrasin, Kupsus selvensi.
–Nyt viihdyn linnassa myös keväisin ja syksyisin viikonloppuaikaan. Talvella linnassa ei voi asustaa, sillä siellä olisi liian kylmä. Kalustettu tila on kuitenkin tällä hetkellä sellaiset 2000 neliötä eli tällä linnanherralla ei ole sellaisia rahoja, Kupsus hymyili.