Lääkärin kautta lomalle

0

Kirjoitin hiljattain sote-uudistuksen vaikutuksista Auranmaalla (AVL 20.7.). Jutussa kuntapäättäjät ilmaisivat huolensa pienten kuntien äänen kuulumisesta uuden maakunnallisen soten alla. Huoli on mielestäni aiheellinen, ja kunnissa ollaan syystäkin huolissaan terveyskeskusten kohtalosta.

Sote-uudistuksen yksi päätavoitteista on hoitoonpääsyn sujuvoittaminen. Suomessa kun tuntuu olevan kahdet terveysmarkkinat: julkiselle puolelle jonotetaan pää kainalossa ja yksityiselle ovi aukeaa rahalla. Soten olisikin syytä tarttua tähän yksityisen ja julkisen välillä rehottavaan kuiluun.

Mutta ei julkista terveydenhuoltoa aina sovi parjata. Sain kokea sen itse perjantaina, jolloin kesälomani oli alkamaisillaan. Huoleni oli oikea silmäni, joka kipuili jo kolmatta päivää. Ja jotta koko lomani ei kuluisi silmää murehtiessa, päätin näyttää sitä pikaisesti lääkärille.

Ajanvarauksesta vastattiin rivakasti ja lääkärinaika järjestyi vielä samalle iltapäivälle. Loistavaa! Käväisen lääkärissä ja lomani voi alkaa, ajattelin. Tajusin kuitenkin, että kipuileva silmäni ei viitannut normaaliin silmätulehdukseen. Ei ollut punoitusta eikä juuri mitään muutakaan mainittavaa. Kipu kertoi siis jostain muusta – jostakin vakavasta, tuumailin.

Lääkäriin päästyäni pelkoni jostain vakavasta alkoi realisoitua. Usean pitkän minuutin jälkeen mitään syytä silmäkivulle ei löytynyt. Niinpä oli lähdettävä äkkipikaa Tyksiin – saattoihan silmässäni kasvaa ties mitä. Kovin yritin lääkärille selittää, etten millään tahtoisi aloittaa lomaani sairaalasta, mutta hän ei juuri valituksestani välittänyt.

Olin nimittäin kuullut hurjia tarinoita siitä, kuinka ihmiset torkkuvat sairaalan lattialla odottaen päivystykseen pääsyä. Pelkoni pitkästä ja unettomasta yöstä osoittautui kuitenkin turhaksi, ja onnekseni kaikki sujui varsin sutjakasti. Ehdin hädin tuskin istahtamaan, kun silmääni jo tutkittiin ja ronkittiin. Eikä sieltä loppujen lopuksi mitään kummaa löytynyt. Siis silmätippoja apteekista ja ei kun kotiin.

Jos en muuta oppinut, niin ainakin sen, että ei jokaisen vaivan takia kannata lääkäriin soittaa. Siinä kun ehtii itse huolestua moneen kertaan. Ja tuntuihan se nololta, että olin koko perjantain tuhlannut verovaroja lähes terveen silmäni tutkimiseen. Mutta samalla se tuntui niin kovin kiitolliselta. Kaikki tämä saattoi tapahtua vain Suomessa.

Toimituksen avustaja

Veeti Nurminen

veeti.nurminen1@gmail.com